"Älä ole milläsikään", sanoi Jakin lääkärintarkastuksen jälkeen. "Ollaan kiitolliset, että ollenkaan pääsimme mukaan. Lääkäri sanoi, että kun kerran olemme kestäneet mitä saimme basaari-poliisin pojalta, niin hyvin kestämme minkä tahansa."
"Sen me teemmekin", sanoi Lew, katsellen hellästi Crisin antamaa, karkeasti ja kömpelösti tehtyä pussia, jonka päälle hän oli hiuksistaan laittanut epävarman L-kirjaimen.
"Parasta mitä taisin", nyyhkytteli hän. "En tahtonut antaa äidin enkä kersanttiräätälin auttaa itseäni. Säilytä se aina, Piggy, ja muista, että rakastan sinua uskollisesti."
He marssivat rautatieasemalle, yhdeksänsadan kuudenkymmenen väkisenä, ja jok'ikinen sikäläinen oli tullut heidän lähtöänsä katsomaan. Rumpalipojat purivat hammasta Jakinille ja Lewille, nähdessään heidät marssimassa soittokunnan joukossa, naineiden vaimot itkivät asemasillalla, ja rykmentti hurrasi omalle itselleen, naama mustansinisenä.
"Aika soma, tasainen joukko", sanoi eversti lähimmälle miehelleen päällikkyydessä, heidän katsellessaan neljän ensimäisen komppanian vaunuun-sullomista.
"Luotu jotakin aikaansaamaan", sanoi tämä innostuneena. "Mutta minusta ne ovat vähän liian nuoria ja hentoja tulevaan tehtävään. On kova pakkanen siellä rajalla tähän aikaan."
"He ovat kyllä kestäviä", sanoi eversti. "Täytyyhän olla varattu taudinkohtauksienkin suhteen."
Niin he lähtivät pohjoiseen, aina vain pohjoiseen, kamelilaumojen, kuormastoarmeijain ja kuormitettujen muulilegionain ohi; ahdinko kasvoi päivä päivältä, kunnes juna vihdoin pyörähti eräälle toivottoman näköiselle, täyteen ahdetulle yhdistys-asemalle, jonne kuudet kiskolinjat johtivat yhtaikaa kuusi neljänkymmenen-vaunuista junaa; jossa junat viheltivät, babus'it hikoilivat ja komisariaatti-upseerit kiroilivat aamusta myöhään yöhön, tuulen kuljettaessa silppua rehukuvoista ja tuhansien härkien mölistessä.
"Kiiruhtakaa — teitä jo kaivataan kovasti rajalla", oli sanoma, jolla "Fore and Aft" otettiin vastaan, ja Punaisen ristin vaunuissa olijat lausuivat samat terveiset.
"Ei tuo saakelin tappeleminen mitään olisi", vakuutti eräs husaaripotilas, pää siteissä, ihmettelevälle "Fore and Aft" joukkiolle. "Ei tuo saakelin tappeleminen olisi mitään, vaikka sitäkin saa yllinkyllin. Vaan se saakelin ruoka ja se saakelin ilmanala. Hallaa joka yö, paitsi silloin kun tulee rakeita, ja pistelevä paahde joka päivä, ja vesi löyhkää niin että on läkähtyä. Pääni särkivät kuin munan kuoren; sain keuhkokuumeenkin, ja sisukseni ovat aivan sekaisin. Ei, saakeli, siellä käy huvimatkalla, sen sanon."