Valo sammui Chinnin asunnossa.
"Katsokaa", sanoi Bukta. "Nyt hän lähtee liikkeelle. Yhtäkaikki se on hyvä henki, kuten hän on sanonut. Kuinka pelkäisimme Jan Chinniä, joka teki bhileistä miehiä. Hänen suojeluksessaan me olemme, ja tiedämme ettei Jan Chinn milloinkaan pettänyt suullista tahi paperille kirjotettua suojelusta. Käytyään vanhemmaksi ja löydettyään itselleen vaimon hän makaa vuoteessaan aamuun asti".
Komentava upseeri yleensä älyää rykmentin mielentilan vähää ennen kuin miehet itse; ja senvuoksi eversti joku päivä myöhemmin sanoi että joku oli ollut ajamassa jumalanpelkoa wuddareihin. Ollen ainoa virallisesti oikeutettu henkilö tuollaiseen toimeen, häntä vaivasi niin yksimielisen hyveen näkeminen. "Se on liian hyvää, voidakseen kestää", sanoi hän. "Soisinpa vain keksiväni mitä pikku miehet tarkottavat".
Selitys, kuten hänestä näytti, saapui kuun vaihteessa, jolloin hän sai määräyksen olla valmiina "tyynnyttämään kaikkea mahdollista kiihkoa" Satpuran bhileissä, jotka olivat, lievästi sanoen, levottomia syystä että isällinen hallitus oli lähettänyt heitä vastaan mahrattalaisen valtionrokottajan, mukanaan pistimet, rokkoainetta ja virallisesti rekisteröitty vasikka. Valtion kieltä käyttäen, he olivat "osottaneet suurta vastahakoisuutta kaikille hygienisille toimenpiteille", olivat "väkivaltaisesti pidättäneet rokottajan", ja olivat miltei "laiminlyödä tahi syrjäyttää heimovelvollisuutensa".
"Tuo tarkottaa että siellä on tuli tappuroissa — niinkuin väenlaskun aikanakin", sanoo eversti; "ja jos säikäytämme ne vuorilleen, niin emme ensiksikään koskaan saa heitä kiinni, ja toiseksi ne hullaantuvat rosvoomaan kelpo toviksi. Ihmettelenpä ken se jumalanhylkäämä epatto lie, joka koettaa rokottaa bhiliä. Tiesin pulaa olevan tulossa. Se toki on hyvä asia että hallitus käyttää ainoastaan paikallisia joukkoja, ja me voimme tekaista näennäisen sotaretken ja rauhottaa heidät hiljalleen. Mekö nyrhäisimme parhaat ajomiehemme senvuoksi etteivät pidä rokotuksesta! Ne ovat vain hulluina pelosta".
"Voisittekohan ehkä antaa minulle parin viikon metsästysloman?" sanoi
Chinn seuraavana päivänä.
"Karkaatteko riveistä ihan vihollisen silmäin edessä!" Eversti nauroi. "Voinhan myöntää luvan, mutta minun täytyy päivätä se hiukan aikaisemmaksi, sillä meitähän on käsketty olemaan valmiina sotapalvelukseen, Otaksukaamme siis että teitte pyyntönne kolme päivää takaperin ja olette nyt jo kelpo matkan päässä etelään".
"Haluaisin ottaa Buktan mukaani".
"Tietysti niin. Luulen sen tuuman paraaksi. Teillä on jonkinlainen perinnöllinen vaikutus noihin pikku miehiin, ja he saattavat kuunnella teitä, sen sijaan kun vilaus meidän univormuistamme saisi heidät suunniltaan. Ette ole kertaakaan olleet siinä osassa maailmaa, vai kuinka? Olkaa varuillanne ettette nuoruudessanne ja viattomuudessanne syökse itseänne sukuhautaanne. Luulen että teillä ei ole hätää, jos vain ensin saatte heidät kuuntelemaan itseänne".
"Niin minäkin arvelen, sir; mutta jos — jos he sattumalta tekisivät lopun — rupeisivat tyhmyyksiin — voisihan niin käydä — niin toivon että ilmotatte heidän vain olleen säikähdyksissään. Heissä ei ole hituistakaan todellista pahuutta, enkä milloinkaan antaisi itselleni anteeksi, jos joku — joku minun suvustani saisi heidät pulaan".