Ensinnä Chinn oli kovin vihainen, kunnes hänelle juolahti mieleen että Buktalla hyvin luultavasti oli syy poissaoloonsa (niinkuin hänellä tosiaan olikin), ja että hänen oma arvokkaisuutensa saattaisi kärsiä, jos hän hoilaisi ilman vastausta. Hän asettui hautakiven juurelle, ja vuoroin torkkuen ja tupakoiden vietti lämpimän yön, ylpeänä siitä että oli laillinen kuumeenkestävä Chinn.
Hän valmisti toimintasuunnitelmansa samaan tapaan kuin hänen isoisänsäkin olisi tehnyt; ja kun Bukta aamulla ilmausi, tuoden mitä runsaimman muonavaraston, ei hän hiiskunut kulkurille sanaakaan hänen yöllisestä poissaolostaan. Buktaa olisi inhimillisen suuttumuksen purkaus huojentanut; mutta Chinn aterioitsi rauhassa ja poltti tupakat, ennen kuin virkkoi mitään.
"He ovat hyvin peloissaan", sanoi Bukta, joka ei ollut järin rohkeana itsekään. "Ei muuta tehtävää, kuin antaa heille määräyksiä. He sanovat tottelelevansa, jos vain tahdot sitte asettua heidän ja hallituksen väliin".
"Sen tiedän", sanoi Chinn, hitaasti astuskellen laelle. Muutamia vanhempia miehiä seisoi puoliympyrässä avonaisella aholla; mutta kaikki muu väki — naiset ja lapset — olivat piiloutuneet tiheikköön. Heillä ei ollut pienintäkään halua olla vastaanottamassa Jan Chinn Ensimäisen vihaa.
Istuutuen haljenneelle kallionlohkareelle hän tupakoitsi viimeisiin savuihin asti, kuunnellen kuinka miehet huohottivat pamppailevin sydämin hänen ympärillään. Sitte hän huusi, niin äkkiä että he hypähtivät:
"Tuokaa se mies joka oli sidottu!"
Syntyi rinnustus ja mellakka, jota seurasi hindulaisen rokottajan ilmaantuminen, pelosta tutisevana, kädet ja jalat sidottuina, kuten bhileillä entisaikoina oli tapana sitoa ihmisuhrinsa. Hänet työnnettiin varovasti Chinnin lähelle, mutta tämä ei katsahtanutkaan häneen.
"Sanoin: mies joka oli sidottu. Pilallako luokseni tuodaan muuan köytettynä kuin puhveli? Mistä asti bhilit ovat saaneet sitoa ihmisiä mielivaltaisesti? Poikki!"
Puoli tusinaa veitsiä leikkasi nopeasti poikki siteet, ja mies ryömi Chinnin luo, joka otti haltuunsa hänen pistin- ja rokkoainelaatikkonsa. Sitte kuljettaen etusormeaan pitkin puoli-ympyrää hän sanoi selvään kuuluvalla äänellä: "Porsaat!"
"Ai!" kuiskasi Bukta. "Nyt hän puhuu. Voi tätä narrimaista kansaa!"