"Olen jalkaisin tullut asunnostani" (joukko värähti) "selvittämään asiaa jonka jokainen muu kuin Satpuran bhil olisi jo etäältä nähnyt molemmin silmineen. Tunnettehan isonrokon, joka tekee lapsiinne kuoppia ja naarmuja sellaisia että ne muistuttavat ampiaispesää. Hallitus on määrännyt että jokainen, jota raapitaan näillä pikku veitsillä, on taiottu rokkoa vastaan. Kaikki sahibit ovat siten taiotut ja hyvin monet hindut. Tämä on taian merkki. Katsokaa!"

Hän kääri hihansa kainalokuoppaa myöten ja näytti rokotuksen arvet valkealla iholla. "Tulkaa kaikki, ja katsokaa!"

Jokunen uskalikko astui esiin ja nyökytti päätään ymmärtäväisesti. Siinä tosiaan oli merkki, ja he hyvin tiesivät mitä muita kainaloita merkkejä tuo paita suojasi. Armollinen oli Jan Chinn, ettei ollut siinä itse paikalla ollen julistanut jumaluuttaan.

"Ja nämä kaikki asiat on teille kertonut se mies jonka sidoitte".

"Sen tein — satoja kertoja; mutta he vastasivat iskuilla", vaikerteli rokottaja, hieroen ranteitaan ja nilkkojaan.

"Mutta, ollen porsaita, te ette uskoneet; ja niin tulin minä tänne teitä pelastamaan, ensinnäkin isostarokosta, sitte suuresta pelon hulluudesta, ja viimeksi, ehkä, nuorasta ja vankilasta. Siitä ei minulle ole mitään voittoa, ei mitään huvia; mutta tuon vuoksi, joka on tuolla ja teki bhileistä miehiä" — hän viittasi alas rinnettä — "minä, joka olen hänen verestään, hänen poikansa poika, tulen kääntämään väkeänne. Ja minä puhun totta, niinkuin teki Jan Chinn".

Joukko sorisi kunnioittavasti, ja miehiä hiipi ulos tiheiköstä kaksi, kolme kerrallaan, yhtyen toisiin. Heidän jumalansa kasvoissa ei näkynyt mitään vihaa.

"Nämät ovat käskyni (Herra auttakoon, että he niitä noudattaisivat, mutta näynpä ainakin tähän asti tehneen hyvän vaikutuksen heihin!): Minä itse jään keskuuteenne, sill'aikaa kun tämä mies raappii käsivarsianne veitsillä, hallituksen määräyksen mukaan. Kolmen, tahi ehkä viiden tahi seitsemän päivän kuluttua käsivartenne turpoavat, syhyvät ja kirvelevät. Se on isonrokon voima taistelemassa pahassa veressänne hallituksen määräyksiä vastaan. Sentähden jään keskuuteenne katsomaan että isorokko tulee voitetuksi, enkä lähde pois ennenkuin miehet ja naiset ja pikku lapset minulle näyttävät samanlaiset merkit käsivarsissaan kuin minä nyt olen teille näyttänyt. Toin mukaani kaksi hyvää pyssyä ja miehen, jonka nimi on tunnettu petojen ja ihmisten kesken. Me metsästämme yhdessä, minä ja hän, ja nuoret miehenne ja muut saavat syödä ja maata alallaan. Näin kuuluu käskyni".

Seurasi pitkällinen äänettömyys, jolloin voitto ja tappio pysyivät tasan vaa'assa. Muuan valkotukkainen syntinen, seisten yhdellä levottomalla jalalla, vikisi:

"Meidän tarvitsisi saada kowl (suojelus) muutamille ponyille, mullikoille ja muulle tavaralle. Niitä ei otettu tavallisella kaupalla".