Tällä suojeluksella varustettuina katuvat rosvosissit astuivat alas mäkeä. Heillä ei ollut pienintäkään halua tavata kahdenkolmattavuotiasta ja hilpeänaamaista mr. Dundas Fawneeta poliisikunnasta, eivätkä he myöskään halunneet uudelleen käydä rosvousten alueella. Ottaen keskitien, he juoksivat erään hallituksen sotapapin leiriin, joka oli erityisiä säännöttömiä joukkoja varten yhteisesti noin viidentoistatuhannen neliöpenikulman piirissä, ja seisoivat tomupilvessä hänen edessään. He tiesivät hänet joksikin jumalanmieheksi, ja mikä vielä enemmän auttoi asiaa, hyväksi metsästäjäksi, joka anteliaasti maksoi ajomiehilleen.
Lukiessaan Chinnin kirjelmän hän nauroi, mitä miehet puolestaan pitivät hyvänä enteenä, kunnes hän kutsui poliisit, jotka panivat ponyt ja mullikat kasattujen taloustavarain viereen liekaan ja ankarin käsin tarttuivat kolmeen noista hymyilevistä Mahadeon varkaista. Kappalainen itse puhutteli heitä viranomaisesti ratsupiiskan sivalluksilla. Se teki kipeää, mutta sen oli Jan Chinn ennustanut. He alistuivat, mutta vankilaa peljäten eivät tahtoneet erota kirjotetusta suojeluksesta. Paluumatkallaan he kohtasivat mr. D. Fawneen, joka oli kuullut rosvouksista eikä ollut mielissään.
"Jan Chinnin suojelus on kyllä säilyttänyt meille vapautemme", sanoi joukkion vanhin, kun tämä toinen "puhelu" oli päättynyt, "mutta kylläpä siinä näyttää olevan monta selkäsaunaa noin pieneksi paperilapuksi. Pannaan se pois".
Yksi kiipesi puuhun ja pisti kirjeen puunkoloon, jossa se neljäkymmentä jalkaa korkealla maanpinnasta ei voinut vahingoittaa. Lämpiminä, kirvelevinä, mutta onnellisina, nuo kymmenen palasivat Jan Chinnin luo seuraavana päivänä, hänen istuessaan keskellä levottomia bhilejä, jotka kaikki katselivat oikeita käsivarsiaan, julmasti kärsien jumalansa kiellosta ettei saanut raappia syhelmöivää ihoa.
"Se oli hyvä kowl", sanoi johtaja. "Ensin kappalainen, joka nauroi, otti pois saaliimme ja pieksi kolmea miestä, kuten luvattukin oli. Sitte kohtasimme Fawne sahibin, joka rypisti kulmiaan ja vaati saalista. Puhuimme totuuden ja hän pieksi meitä kaikkia, toista toisensa, jälkeen, ja nimitti meitä valiosanoilla. Sitte hän antoi meille nämä kaksi" — he laskivat maahan pullon whiskyä ja laatikollisen sikaareja — "ja me läksimme pois. Kowl jätettiin puunkoloon, kun sen voimana on se, että se kelle sahibille tahansa näytettynä tuottaa kantajalle selkäsaunan".
"Ilman tuota kowlia", Jan Chinn sanoi ankarasti, "teidät kaikki olisi poliisi kummallakin sivullanne marssitettu vankilaan. Nyt tulette palvelemaan ajomiehinä minulle. Tämä väki on onnettomana, ja me metsästelemme kunnes kaikki ovat terveet. Tän'yönä panemme toimeen juhlan".
Satpura-bhilien aikakirjassa löytyy kirjotettuna, paljon muun julkaistavaksi kelpaamattoman ohella, että viisi päivää, siitä päivästä alkaen jona oli pannut merkkinsä heihin, Jan Chinn Ensimäinen metsästeli kansalleen; ja noiden päivien viitenä yönä hänen heimonsa oli huikeassa sikahumalassa. Jan Chinn osteli kamalan väkeviä maalaisjuomia, ja tappoi metsäsikoja ja hirviä lukemattomia, niin että jos kukaan sairastui, siihen saattoi olla kaksi hyvää syytä.
Pään- ja vatsankivistykseltä he eivät ollenkaan saaneet aikaa ajatella käsivarsiansa, vaan seurasivat Jan Chinniä kautta viidakkojen, ja luottamuksen päivä päivältä lujittuessa hiipi miehiä, naisia ja lapsia pois kyliinsä pikku armeijan kulkiessa ohi. Heidän matkassaan kiersi viesti, että loitsuveitsillä raappiminen oli hyvä ja oikea; että Jan Chinn tosiaan oli jälleen syntynyt ilmaisen ruuan ja juoman jumalana ja että satpuran bhilit olivat kaikista kansoista ensimäiset hänen suosiossaan, jos vaan pidättyivät kynsimästä. Tästälähtein tuo ystävällinen puolijumala oli heidän sydämissään liittynyt suuriin mässäyksiin ja isällisen hallituksen rokkoaineeseen ja pistimiin.
"Ja huomenna lähden kotiin", virkkoi Jan Chinn harvoille uskollisisillensa, joita eivät voineet voittaa väkijuomat, liiallinen syöminen eikä turvonneet pukamat. Lasten ja villien on vaikea kaikin ajoin käyttäytyä kunnioittavasti uskottelujensa epäjumalaa kohtaan, ja he olivat ylenmäärin ailakoineet Jan Chinnin kanssa. Mutta kodin mainitseminen synkisti hänen kansansa.
"Eikä sahib tule jälleen?" virkkoi se joka oli ensimäisenä rokotettu.