"Saa nähdä", vastasi Chinn varovasti.
"Mutta tulehan valkoisena miehenä — tule nuorena miehenä jonka tunnemme ja jota rakastamme; sillä kuten sinä yksistään tiedät olemme me heikko kansa. Jos taaskin näkisimme sinun — sinun ratsusi —". He alkoivat saada rohkeutta.
"Ei minulla ratsua ole. Tulin jalkaisin — tuon Buktan kanssa. Mitä tarkotatte?"
"Sinä tiedät — olentoa jonka olet valinnut yöratsuksesi". Pikku miehet hytkähtelivät kauhunsekaisesta kunnioituksesta.
"Yöratsukseni? Bukta, mikä tämä viimeinen lastensatu on?" Bukta oli ollut vaiteliaana johtajana Chinnin saattueessa pakoyöstänsä asti ja kävi kiitollisesti käsiksi sattuman tuottamaan kysymykseen.
"He tietävät, sahib", hän kuiskasi. "Se on tuo täplikäs tiikeri, se joka tulee paikasta missä ammoin nukuit. Se on sinun ratsusi — niinkuin on ollut nämä kolme sukupolvea".
"Minun ratsuni! se oli bhilien unta".
"Unta se ei ole. Jättävätkö unet isoja käpälän jälkiä maahan? Miksi olisit kaksinaamainen kansasi edessä? He tietävät yöratsastukset, ja he — ja he —"
"Pelkäävät, ja haluaisivat niiden herkeävän?"
Bukta nyökkäsi. "Ellet sitä enää tarvitse. Se on sinun ratsusi".