»Ei täällä ole ketään», vastasi Tegumai. »Ainoa vieraani tänä aamuna on ollut tuo vaivainen veitikka, jonka te olette melkein läkähdyttäneet. Hullujako te olette vai viisaita, oi Tegumain Heimo?»
»Hän toi kauhean kuvan», sanoi Ylipäällikkö, — »kuvan, joka kertoi, että sinä olit keihäitä täynnä.»
»Mi.. o… ehkä minun olisi pitänyt paremmin selittää, että minä annoin hänelle sen kuvan», sanoi Taffi, mutta hän ei tuntenut oloaan oikein mukavaksi.
»Sinä!» huudahti Tegumain Heimo yhteen ääneen.
»Pieni-huonotapainen-persoona-jonka-pitäisi-saada-selkäänsä! Sinäkö?»
»Taffi-kulta, pelkään, että olemme joutuneet pieniin ikävyyksiin», sanoi hänen isänsä ja kietoi kätensä hänen ympärilleen, ja silloin ei Taffi enää pelännyt.
»Selitä! Selitä! Selitä!» sanoi Tegumain Heimon Ylipäällikkö ja hyppi yhdellä jalalla.
»Tahdoin Muukalaista hakemaan isän keihästä, ja senvuoksi tein tuon piirroksen», sanoi Taffi. »Ei ollut useampia keihäitä. Oli vain yksi keihäs. Piirsin sen varmuuden vuoksi kolme kertaa. En voinut auttaa, että se näytti pistävän isää selkään — tuohenpalasessa ei ollut enempää tilaa; ja nuo olennot, joita äiti sanoo ihmisiksi, ovat majavia. Piirsin ne näyttääkseni hänelle tien rämeen läpi; ja minä piirsin äidin luolan suulle ihastuneena katselemaan Muukalaista, koska hän on niin mainio mies, ja minun mielestäni te olette maailman tylsin kansa», sanoi Taffi. »Hän on hyvin mainio mies. Miksi olette voidelleet hänen hiuksensa mudalla? Peskää hänet!»
Kukaan ei sanonut mitään pitkään aikaan, kunnes Ylipäällikkö purskahti nauruun; sitten Muukalainen (joka lopuksikin oli tewaralainen) nauroi; sitten Tegumai nauroi, kunnes hän vaipui vatsalleen rannalle; sitten koko Heimo purskahti kovaan ja äänekkääseen nauruun. Ainoat nauramattomat ihmiset olivat Teshumai Tewindrow ja muut Neoliittiset rouvat. He olivat hyvin kohteliaita miehilleen ja sanoivat yhtämittaa: »Idiootti!»
Sitten Tegumain Heimon Ylipäällikkö huusi ja sanoi ja lauloi:
»Oi Pieni-huonotapainen-persoona-jonka-pitäisi-saada-selkäänsä, sinä olet tehnyt suuren keksinnön!»