Tällä välin Muukalainen (huolimatta siitä, että hän oli tewaralainen) oli todellakin tuskaantunut. He olivat hieroneet hänen tukkansa mutaa täyteen; he olivat kieritelleet häntä terävillä piikivillä; he olivat istuneet hänen päällään kuusi rinnakkain; he olivat muksautelleet ja moksautelleet häntä, kunnes hänen henkensä oli salpautua; ja vaikka hän ei ymmärtänyt heidän puhettaan, oli hän aivan varma, että ne nimet, joilla Neoliittiset rouvat häntä nimittivät, olivat kaikkea muuta kuin naismaisia. Kuitenkaan hän ei sanonut mitään, kunnes koko Tegumain Heimo oli kokoontunut, ja sitten hän johdatti heidät Wagai-virran rannalle, ja he tapasivat Taffin tekemästä kaulaketjua päivänkakkaroista ja Tegumain huolellisesti keihästämästä pieniä toutaimia korjatulla keihäällään.
»Hyvä, oletpa ollut sukkela!» sanoi Taffi. »Mutta miksi sinä toit noin paljon ihmisiä mukaasi? Isä kulta, tässä on se hämmästys. Oletko hämmästynyt isä?»
»Kovin», vastasi Tegumai; »ja se on pilannut koko kalastukseni tältä päivältä. Miksi koko arvoisa, rakastettava, suloinen, siisti, rauhallinen heimo on täällä, Taffi?»
Ja niin olikin. Ensimmäisenä käveli Teshumai Tewindrow ja Neoliittiset rouvat pitäen lujasti kiinni Muukalaista, jonka hiukset olivat mutaa täynnä (vaikka hän oli tewaralainen). Heidän jäljestään tulivat Ylipäällikkö, Varapäällikkö, Sijais- ja Apulaispäälliköt (kaikki aseistettuina hampaita myöten), Hetmannit ja Sadanpäällysmiehet, Platoffit plutoonoineen, Dolmannit detashementteineen, Woonit, Negukset ja Akhoondit järjestyneinä jälkijoukoksi (kaikki aseistettuina hampaita myöten). Niiden jäljestä tuli koko Heimo arvonmukaisessa järjestyksessä alkaen niistä, jotka omistivat neljä luolaa (yhden kutakin vuodenaikaa varten) ajokasporon ja kaksi lohiputousta, aina läänitysmaaorjiin, jotka olivat puoleksi oikeutetut puoleen karhuntaljaan talviöinä ja seisomaan seitsemän metrin päässä nuotiosta, ja lopuksi tulivat orjat, joilla oli oikeus pitää kaluttua ydinluuta kilvessään. (Eikö se ollut komea kulkue, Rakkaani?) Kaikki siellä olivat rehennellen ja meluten, ja he pelottivat jokaisen kalan kahden mailin päähän, ja Tegumai kiitti heitä sujuvalla Neoliittisella puheella.
Sitten Teshumai Tewindrow juoksi suutelemaan ja halailemaan Taffia; mutta Tegumain Heimon Ylipäällikkö tarttui Tegumaita niskavilloihin ja ravisti häntä ankarasti.
»Selitä! Selitä! Selitä!» huusi koko Tegumain Heimo.
»Herran tähden!» sanoi Tegumai. »Päästä minun niskavillani. Eikö ihminen voi katkaista toutainkeihästään ilman että koko maailma hyökkää hänen niskaansa? Te olette kiusallista väkeä.»
»En usko, että olette tuoneet kuitenkaan isän mustavartista keihästä», sanoi Taffi. »Ja mitä olettekaan tehneet suloiselle Muukalaiselle?»
He olivat mukiloineet häntä kaksittain ja kolmittain ja kymmenittäin, kunnes hänen silmänsä tuijottivat aivan tylsinä. Hän saattoi vain läähättää ja osoittaa Taffia.
»Missä ovat ne pahat ihmiset, jotka ovat sinut keihästäneet, rakkaani?» kysyi Teshumai Tewindrow.