»Entä jos sanot kaksi sanaa ylistyksekseni?» kysyi Kissa.
»Niin ei tapahdu milloinkaan», sanoi Nainen. »Mutta jos sanon kaksi sanaa ylistykseksesi, saat istua luolassa tulen ääressä.»
»Entä jos sanot kolme sanaa», Kissa kysyi.
»Niin ei tapahdu milloinkaan, vastasi Nainen, »mutta jos sanon kolme sanaa ylistykseksesi, niin saat juoda lämmintä, valkeata maitoa kolmasti päivässä iankaikkisesta iankaikkiseen.»
Silloin Kissa köyristi selkänsä ja sanoi:
»Muistakoot luola-aukon Verho ja luolassa palava Tuli ja Maitoruukut, jotka ovat tulen luona, mitä Viholliseni ja Viholliseni Vaimo on sanonut.»
Ja se meni takaisin läpi Vetisten Villien Viidakoiden, viskellen villiä häntäänsä ja vaeltaen villissä yksinäisyydessään.
Illalla Miehen, Koiran ja Hevosen palattua metsältä ei Nainen kertonut mitään sopimuksesta, jonka hän oli tehnyt Kissan kanssa, sillä hän pelkäsi, etteivät he siitä pitäisi.
Kissa meni kauas, kauas pois ja kätkeytyi villiin yksinäisyyteensä pitkäksi aikaa, kunnes Nainen unohti sen. Vain yölepakko — pieni ylösalaisin kääntynyt Yölepakko — joka riippui luolan seinällä, tiesi Kissan kätköpaikan, ja joka ilta se lensi Kissan luo ja kertoi kaikki, mitä tapahtui.
Eräänä iltana Yölepakko sanoi: