MARIA. En. Tiedänhän ettei niin ole laita.
EVERSTI. Mitä sinä sitten arvelet minusta?
MARIA (on vaiti).
EVERSTI. Peloittaako sinua, kun minä satun sille päälle että tuon oriini isoon saliin ja ratsastan ympäri pitkin seiniä? Ja kun minä ammun posliinitavaroita karbiinillani?
MARIA. Kyllä, kovin.
EVERSTI (hyvillään). Sen saatoin arvatakin.
MARIA. En minä pelkää omasta puolestani, vaan everstin takia.
EVERSTI. Hoo. Tuo on kai olevinaan sääliä. Mutta etkö tosiaan ole koskaan pelännyt omasta puolestasi, että jotakin voisi tapahtua sinulle itsellesi?
MARIA. En koskaan.
EVERSTI (katselee häntä terävästi). Sitten saat oppia sen tänä yönä.