EVERSTI. Tiedätkö että jätin kaiken omasta vapaasta tahdostani? Ja niin äkkiä, etten huolinut edes pyytää eroa virastani?
MARIA. Sitä en tietänyt. Täällä kulki paljon ihmeellisiä huhuja paluunne syistä.
EVERSTI. Entä sinä? Mitä sinä arvelit?
MARIA. Että jokin kai ajoi teidät kotiin, jokin voimakkaampi kuin kaikki kaartinjoukot ja keisarinhovit maan päällä.
(Äänettömyys.)
EVERSTI (kamppailee yltyvää levottomuutta vastaan). Jos minä herätän Adolfin ja lähetän hänet kaupunkiin reellä, luuletko että tohtori lähtisi hänen mukanaan tänne — meidän luoksemme?
MARIA. Tohtori…
EVERSTI (kärsimättömästi). Niin niin, tohtori, onko se niin käsittämätöntä?
MARIA. Eversti ei ole koskaan ollut sairaana, sanotaan. Sen täytyy olla jotain hyvin vakavaa —
EVERSTI (keskeyttäen). Mitä siitä, luuletko hänen tulevan? — se on pääasia.