MARIA (rientää luo). Tässä, tässä. (Eversti juo, sipaisee tukkaansa, oikoo kaulaliinaansa. Maria koskettaa kevyesti hänen otsaansa, hän ei näytä huomaavan sitä, mutta rauhoittuu taas vähitellen. Pitkä äänettömyys.)
MARIA (epäröiden). Menenkö herättämään Adolfin?
EVERSTI (vielä puolittain pökerryksissä). Mitä sinä sanoit?
MARIA. Pitääkö Adolfin valjastaa hevonen?
EVERSTI. Ei, se on turhaa.
(Äänettömyys.)
MARIA. Jos everstillä on tarvis vain ihmistä jolle uskoutua — enkö minä voi olla kuulijana?
EVERSTI (katselee häntä katkerasti hymyillen). Eversti Toll kävi heikoksi ja etsi apua tyttöletukalta.
MARIA (ottaa jakkaran ja istuutuu hänen jalkainsa juureen). Älkää katsoko minua, uskokaa että tässä on joku toinen, joku joka — jolla on suurempi oikeus istua tässä.
EVERSTI. Ei ole ketään sellaista. Minä en ole kenellekään tilivelvollinen, eikä kellään ole oikeutta vaatia minua edesvastuuseen. Itse olen ollut lakini ja tuomarini siitä asti kuin isäni kuoli ja minä jouduin maailmalle. Se kävi äkkiä ja välinpitämättömästi kuin veden kaato tynnyristä, eikä ollut hansikkaita niissä käsissä, jotka minuun tarttuivat ja pistivät minut Venäjän sotaväkeen. Kun reki ajoi tuonne portaiden eteen ja minun täytyi astua siihen, niin olin kuin nurinkäännetty kinnas. Mutta ei kestänyt kauan, ennenkuin mieleni muuttui ja minä olisin melkein suudellut sitä kovaa kättä. (Lämpenee, innostuu muistoistaan.) Kun sain ensimmäisen kornetin-univormuni, silloin Napoleon ryntäsi Venäjälle suurine armeijoineen. Olimme Pietarissa, varroimme ja kuulostimme. Sydän pysähtyi rinnassa, me tiesimme että maailman suurin sotavoima hyökkäsi meitä kohti. — Luulimme näkevämme Euroopan lattian notkuvan sen saappaiden alla. Kaikki alkoi keinua, kaikki oli irrallaan. Se oli aikaa, Mari, verevien ihmisten aikaa. Ei mikään ollut mahdotonta, ei mikään liian korkeaa tavoiteltavaksi, ei mikään toive liian rohkea. Kunniaa ja arvonimiä, naisia ja rahaa, maata, valtaa, kuningaskruunuja, kaikkea oli jossakin siellä ulkona rajumyrskyssä, tuli vain käydä käsiksi oikealla tavalla ja pitää kovasti kiinni. Ja sitten se alkoi.