MARIA. Siitä on kulunut kymmenen vuotta, kymmenen pitkää vuotta.
EVERSTI. Niin, ja kuitenkin se saattaisi hyvin olla tapahtunut eilispäivänä. Minusta nähden ei mikään ole muuttunut. Jos minä jotakin etsin — sitä ei ollut täällä. Kaikki on niinkuin silloinkin. (Naurahtaa.) Olemme täällä vain me kaksi, Hirsipuumies ja minä.
MARIA (arasti). Eikö eversti ole koskaan koettanut päästä eroon
Hirsipuumiehestä?
EVERSTI. Olen koettanut murskata sitä moukarilla, olen ampunut sitä karbiinilla. Se on ollut masuunissa ja uinut alas monet kosket. Kaikki oli turhaa, niinkuin rabbiini oli ennustanut.
MARIA. Entä eikö ole koskaan ilmestynyt ketään, joka olisi olisi halunnut ostaa sen?
EVERSTI. Sanoppa minulle sinä, joka olet niin varhaisviisas, mikä on ihmisten kesken halvemmassa hinnassa kuin maantieltä poimittu hiekkajyvä?
MARIA (nousee, menee pöydän ääreen ja katselee miettiväisesti
Hirsipuumiestä). Sitä ei tosiaan ole helppo keksiä.
EVERSTI (nousee, yhä kiihtyen). Minä en saa lepoa elämässä Hirsipuumiehen takia, ja jos kuolen sen omistajana, en saa rauhaa toisessakaan maailmassa (Kävelee kiivaasti edestakaisin.) Mutta niin ollen, Mari, minä otankin osani viimeiseen kolikkoon asti. Minä olen kirottu ja tahdon ansaita sen. Lattiapalkit ovat liian valkoisia minulle! (Sieppaa mustepullon shifonjeesilta ja viskaa sen lattiaan.) Ja sinä, Mari, en voi säästää sinua, olet ehkä viimeinen ilo, joka minun on maksettava iankaikkisella tuskalla. Silloin kymmenen vuotta sitten minä vannoin, etten enää milloinkaan käytä hyväkseni Hirsipuumiehen voimaa, mutta nyt tahdon tulla valapatoksikin. Ei mitään pidä puuttuman syntiluettelostani. Sinä et ole niin kaunis kuin hän, se ensimmäinen nainen, jonka Hirsipuumies antoi minun valtaani, mutta olet kuitenkin siksi kaunis, ettet pilaa pitkää riviä. Älä yritä paeta, älä huuda apua, se on turhaa. Minä en säästä sinua.
MARIA (astuu askelen taaksepäin, seisoo jäykkänä silmät ummessa). Minulla ei ole muuta elämässä kuin puhtauteni ja rakkauteni. Raiskaa ne, minä annan sinulle luvan siihen. Vastineeksi sinun on annettava minulle Hirsipuumies.
(Pitkä äänettömyys.)