EVERSTI (on peräytynyt). Sinä — sinä tahdot ostaa minut vapaaksi?
MARIA. Tahdon.
EVERSTI (järkytettynä). Ja tarkoitat että tekosi on ihmisten silmissä vähemmänarvoinen kuin maantien pienin hiekkajyvä?
MARIA. En ole nähnyt paljon maailmaa, mutta sellainen on uskoni.
EVERSTI. Ja mitä sinä pyydät itsellesi Hirsipuumieheltä?
MARIA. En mitään. En mitään minä pyydä.
EVERSTI. Mari!
MARIA. Ja nyt, kun toivomus on lausuttu, nyt se kuuluu minulle. (Ottaa Hirsipuumiehen. Eversti rientää esiin sitä estääkseen, mutta Maria pitelee jo taikaesinettä molemmin käsin ja painaa sitä rintaansa vasten.)
EVERSTI. Mari!
MARIA (kummissaan). Katso. (Riemuiten.) Hirsipuumies on hajonnut tomuksi. (Antaa tomun valua sormiensa välitse maahan.)