MARIA. Mutta ehkä jotain juotavaa. Lasi iltamaitoa? Tai tuoppi jouluolutta? Tynnyri ei ole vielä aivan tyhjä.
EVERSTI (kärsimättömästi). Ei ei, minä en tahdo mitään. (Nousee.) En voi hyvin, minussa on jokin pirullinen vaiva toisinaan. Mutta tulta pitää saada uuniin, täällähän on kylmä kuin samojedien helvetissä. (Menee kaakeliuunin luo ja huomaa että siinä on puut valmiina sisällä.) Kas vaan, puut on jo pantu pesään. Se oli onneksi sinulle, nyt sinun ei tarvitse mennä ulos kylmään kyökinporstuaan.
MARIA. On vaarallista polttaa tulta juuri ennen maatamenoa. Kuuluvat jotkut tukehtuneen häkään.
EVERSTI (repäisee tuohenkappaleen irti, sytyttää sen kynttilänliekissä ja saa valkean syttymään). Ämmäin loruja. Enkä minä sitäpaitsi mene nukkumaan vielä pitkiin aikoihin, niin että voit olla aivan huoletta. Et sinä menetä talousmamsellinpaikkaasi sen tähden että isäntäsi kuoli häkään. Oletko iloinen siitä? Vai joko sinä alat kaivata pois täältä?
MARIA (vältellen). Mistäpä minä saisin sopivamman palveluspaikan?
(Hiljaisemmin.) Ei minulle ole sijaa missään.
EVERSTI. Semmoista se on, kun on vähemmän kuin herrasneiti ja enemmän kuin piika. Sinä et saa näppäillä harpun kieliä etkä ommella ristipistokirjailua, ja astiainpesu, vuoteenteko ja siivous ei taas miellytä sinua.
MARIA (havahtuen). Tosiaankin, minun pitää kai — tehdä everstin vuode.
EVERSTI (istuu sohvapöydän ääreen ja katselee hellittämättä Mariaa hänen laittaessaan kokoon päällys-peitettä). Jätä tuo, ehtii sen vielä sitten.
MARIA. Kello on paljon, minä tahtoisin mennä levolle. Jos eversti ei halua ruokaa eikä juotavaa, niin eihän minua enää tarvita täällä.
EVERSTI. Tarvitaan kyllä. Minä vaadin sinua jäämään. Istu tähän sohvalle juttelemaan kanssani vähäksi aikaa. Minä en kuitenkaan saa unta tänä yönä, sen tiedän. Tokko lie niin ollen liikaa, jos sinä valvot hiukan pitempään kuin tavallisesti.