— Ei minulla ole tapana maalata peikkoja seinälle enkä ole myöskään tunnettu ämmäinjuorujen levittäjäksi, sanoi Ollas lopuksi, — mutta minun uskoni on se, että Takaniityn metsäperukoilla piileksii punakaartilaisia. Sieltä on kuultu useita laukauksia, ja eilen aamulla —
Hänen puheensa katkesi äkisti ja hän jäi tuijottamaan posliinikipposta, josta Mari parhaillaan täytti tyhjentynyttä kermakulppoa.
— Onko teillä käynyt varkaita? kysyi hän ihmeissään.
— Ei minun tietääkseni, vastasi Fredrik. — Sattuuhan minulle kyllä toisinaan, että kaipaan jotakin pikkuesinettä, mutta ne ovat enimmäkseen sellaisia, joista varkaat eivät juuri välitä ja joihin sitäpaitsi ei kukaan ole voinut päästä käsiksi, ne kun ovat olleet tuvassa tai kamarissa. Vai mitä sinä sanot, Mari?
— Ei minulta ole mitään hävinnyt, vastasi Mari lyhyesti ja vei kipposen porstuakammioon.
— Sepä omituista, jatkoi vieras Marin palattua tupaan. — Eilen aamulla, kun Elin ja karjapiika menivät hakaan lypsämään muutamia lehmiä, jotka olimme jättäneet yöksi ulos, he näkivät yht'äkkiä harmaapukuisen miehen kaikessa rauhassa istuvan ja lypsävän kellokaslehmää. Piika oli yksinkertainen ja kirkaisi, niin että mies ehti juosta tiehensä, heidän saamatta oikein nähdä hänen kasvojaan. Iso ja parrakas kuuluu olleen, sen verran he tiesivät sanoa. Maasta lehmän vierestä he löysivät puisen pytyn ja posliinimukin. Pytyssä ei ollut merkkiä, mutta posliinimuki oli aivan samanlainen kuin se, joka Marilla juuri oli kädessään. Panin erityisesti mieleeni miltä se näytti, sillä se oli semmoista harvinaista vanhanaikuista mallia.
Fredrik katsahti Mariin, miksi, sitä hän tiesi tuskin itsekään. Mari silmäili vuorotellen Ollasta ja Fredrikiä. Hänestä tuntui, että he olivat kysyneet häneltä … että hänen tuli vastata. Vastata, niin. Tietysti hän vastaa, jopahan tässä nyt mykistymään! Eto asiasta.
Eikä kukaan ollut Marin suusta kuullut koskaan niin pitkäpiimäistä ja ylimielistä vastausta kuin nyt:
— Ei tarvitse käydä paljonkaan ostoksilla tietääkseen, että kauppiailla on tavallisesti useampia kappaleita kutakin lajia. Ja ostaa saa kuka tahansa, kellä vain rahaa on.
— Niinpä kyllä, nyökkäsi Ollas, — mutta nyt te ymmärrätte mistä minä johduin epäilemään punaisia. Suojeluskunnan pitäisi panna toimeen pieni ajojahti.