— Et osaa, ja siitä sinä olet varmasti hyvin mielissäsi. Mutta jos minä jotain toivon itselleni ennen kuolemaani, niin toivoisinpa näkeväni sinut pakotettuna käymään joitakin kertoja sellaisten olioiden kuin Kartasheffin ja Ivanoffin luona.
— No, no, pikku Manja, ei pidä soimata maanmiehiään.
— Ne eivät ole minun maanmiehiäni! huudahti Manja silmät vihaisina. — Sinä tiedät hyvin, että äitini oli puolalainen, ja me puolalaiset vihaamme venäläisiä.
Johnnie Claësson hymyili ja karisti tuhan sikaristaan; hän pudotti sen katkaistuun shrapnellinvaippaan, joka oli muodostettu tuhkakupiksi.
— Me puolalaiset, niinkö. Pyydän kaikkein nöyrimmästi anteeksi, mutta sitä ei aina voi muistaa, että padan ja kattilan välillä on niin helvetin suuri ero.
— Minä vihaan heitä, jatkoi Manja kiihtyneellä äänellä. — En mene enää ikinä niiden ihmisten luo. Tänään sain hosua ympärilleni molemmin käsin, ja vain hädin tuskin pääsin niistä irti.
— Äh! mutisi Johnnie katsoen kattoon. — Yksi sinne tai tänne, pikku Manja, eihän se maailmaa mullista. Varsinkaan kun sinä olet jo pitkän aikaa ollut — miten sanoisin — hyvin vähän huvitettu minusta.
Manja lennätti patruunanauhat käsistään ja heittäytyi tuolille.
— Sinä olet inhoittavin mies mitä koskaan olen tavannut.
— Se on paljon sanottu, järkeili Johnnie tyynesti. — Tiedätkö miltä sinä näytät tänään ja miten sinä käyttäydyt? Toden totta, sinä muistutat minua elävästi siitä kerrasta, kaksi vuotta sitten, jolloin menit takaisin herra Blomqvistin luokse ja pyysit häntä unohtamaan ja suomaan anteeksi. Silloin minä sanoin itselleni näin: Kahden viikon päästä hän on taas luonani täällä. Itse asiassa se kesti vain yksitoista ja puoli vuorokautta, tarkkaan laskien. Sitten meillä oli samantapainen juttu Pietarissa, muistathan, sen lomalla olevan husaariupseerin kanssa, johon sinä pihkaannuit niin sydäntävihlovasti. Silloin sinä tahdoit kaikin mokomin lähteä rintamalle, sairaanhoitajattareksi tai marketentiksi tai miksi häntä oikein sanoisi. Minä tuumin itsekseni: ei siitä mitään tule. Kun pahin hätä on huojennettu, niin he ovat saaneet kylliksensä toisistaan. Eikä siitä mitään tullutkaan.