Hänen leikinlaskunsa ei saavuttanut mainittavasti vastakaikua herra
Adolfssonin taholla.
— Minä en käsitä mitä puhuttavaa meillä on, hän sanoi. — Hinnoista on aikaisemmin sovittu, ja sen vähän, minkä voin tänä iltana viedä mukanani, maksan tietysti heti.
— Sikari, ehdotti Johnnie Claësson. — Tupakoidessa järki toimii paremmin.
Nuori mies epäsi tarjouksen hieman kärsimättömästi, mutta Johnnie ei hellittänyt, ennenkuin oli vienyt ehdotuksensa perille. Hänen tarjoamansa sikarit olivat muuten hyviä. Ihmisellä on elämänvaatimuksensa, oli hänen itsensä tapa sanoa.
— Ehkä saisi olla pieni grogi? Lesken viskyruukku ei ole ihan tyhjä vielä.
— Ei kiitos, sanoi herra Adolfsson hyvin päättävästi, — siihen meillä ei ole aikaa. Omasta puolestani tahdon vain tietää, oletteko saanut hankituksi yhtään — lihamyllyä.
— Lihamyllyä —, sanoi Johnnie verkalleen ja tuprutteli voimakkaasti sikariaan. — Niihin ei ole helppo päästä käsiksi.
— Ei, sen me kyllä tiedämme, mutta toissa päivänä te uskoitte aivan varmasti, että viimeistään tänään saisitte yhden.
Johnnie nyökkäsi.
— You are right, sir. Minä tosiaankin mairittelin itseäni sillä pikku ajatuksella, että voisin aikaansaada jotakin sellaista, mikä ei vielä ole onnistunut kenellekään toiselle. Vai oletteko ehkä saaneet tarjouksia muilta tahoilta?