— Mieheni — Manja jätti puheensa kesken. Kun hän nyt katsoi Robert Hedmania, ei hän tehnyt sitä enää nuhtelevasti ja paheksuvasti; hänen silmiinsä tuli hätääntyneen tarkkaavainen ilme.
— Mieheni —, sanoi hän yht'äkkiä päättävästi. — Ei, se hän ei ole.
Robert Hedman pudotti viivoittimen.
— Mitä sanotte?
— Hän ei ole mieheni.
Syntyi hetkisen kestävä hiljaisuus.
— Ettekö siis — olekaan naimisissa?
— Olen ollut, vastasi Manja sitoen hänen silmänsä rukoilevalla, tuskaisella katseellaan.
— Sitä te ette ymmärrä, olette liian nuori, pidätte minua jonkinlaisena hylkynä, minua, joka olen poistunut mieheni luota.
— Niinkö! sanoi Robert loukkaantuneena.