— Kuinka on mahdollista tehdä tässä huoneessa mitään? kysyi hän sitten. — Työskennellä, saada jotakin aikaan? Eikö täällä täydy seisoa aina ikkunassa ja katsella merta ja pilviä? Niin minä ainakin tekisin loppumattomiin, en voisi koskaan riistäytyä irti.
— Opintoni eivät olekaan sujuneet ihan mallikelpoisesti, vastasi
Robert. — Mutta syy ei ole yksinomaan näköalan.
— Mikä teistä oikein tulee?
— Juristi. Hovioikeudenauskultantti ja aikaa myöten tuomari.
— Ajatelkaas. Ja te tuomitsette sitten ihmisiä?
— Tietysti.
— Kukaties kuolemaan?
— Teoreettisesti, niin, mutta se lievennetään aina kuritushuonerangaistukseksi.
— Sepä hyvä.
— Miksi niin?