— Hänkös vimmastuu, kun etsii lihamyllyään ja huomaa, kuinka me olemme vetäneet häntä nenästä!
— Niin, sehän siinä juuri on, hän tulee aivan hulluksi. Sentähden meidän täytyy viimeistään huomenna hankkia itsellemme piilopaikka.
— Ilmoitus Tiedonantajaan: "Nuori pari etsii mukavaa asuntoa.
Vastaus merkille Vastavallankumoukselliset".
Manja ei nauranut.
— Ei, sanoi hän ja katsoi Robertia sivusta, — meidän pitää nyt ruveta asumaan — eri tahoilla.
— Noo, arveli Robert, — eihän sillä niin kiirettä liene.
— On kyllä. Hän ei lepää ennenkuin on saanut kostaa. Että minä olen poissa, se merkitsee vähemmän, mutta rahat, katsos, rahat. Sitä hän ei anna koskaan anteeksi.
Robertin käsivarsi puristi suojelevasti hänen kättänsä.
— Oletko peloissasi?
— En nyt, en niin kauan kuin saan olla sinun luonasi. Mutta sitten, en uskalla ajatellakaan, sitten alkaa hirveät päivät.