— Niin, sanoi Blomqvist, — mikäpä täällä olisi entisestä muuttunut, kun ei kukaan rakenna. Saa nähdä eikö tuo jäänekin tälleen ainaiseksi.
— Sinä olet luullakseni ottanut emännöitsijän, sanoi Manja jotakin sanoakseen.
— Ei auttanut muu. Kun äiti kuoli jouluna — niin, en tiedä oletko kuullutkaan siitä?
— Näin lehdessä ilmoituksen.
— Kun äiti kuoli, niin minun piti saada joku laittamaan ruokaa ja hoitamaan tyttöjä, jotka jäivät ihan yksin.
— Hän näyttää niin ankaralta ja kiukkuiselta, mahtaako hän olla häijy?
— Häijy? En minä ole huomannut. Hän on vain vanha, ja vanhat ihmiset, jotka ovat nähneet elämää, ovat kyllä usein ankaria ja kiukkuisia, niinkuin sinä sanot. Ei se mikään ihme ole.
Manja katseli ympärilleen huoneessa etsien jotakin muuta puheenaihetta.
— Mutta kanarialinnut! hän huudahti. — Sinullahan oli niitä neljätoista kappaletta, mihin ne ovat joutuneet?
— Meillä oli neljätoista, niin, ja nyt on vain kolme jäljellä. Häkki on makuuhuoneessa. Muut minun täytyi luovuttaa pois viime syksynä, kun linnunsiemenet kävivät niin kalliiksi ja vaikeiksi saada.