Tiira: Mutta sen sanon älä vain itseäsi tyhmästi käytä! Ja enää mainettasi häväise… Enkä soisi Pärssiselle tästä mitään vahinkoa tulevan. Ovathan he hyviä naapureita. Ja Yllikin kunnon poika! Ja se on heidän onnensa, jos hän Vapun voittaa. Mutta eiköhän tuo Vappukin kallistune vielä johonkin rikkaampaan! — On niitä nyt niin paljon hänellä tarjolla. — Ja kaippa se Vappu itse lainaisikin minulle siitä perinnöstään tähän velan maksuun, mutta eihän hän ole vielä täysi ikäinen, vaan on holhouksen alla…
Kalle: Oh! niin, isä! Ja holhoojansa lautamies Vuohelainen ei siihen koskaan suostu!
Tiira: Eipä niin, sillä onhan hän jo entisistä takauksistaan minulle, joutunut paljon kärsimään.
Kalle: Niin, se tie on aivan mahdoton! Muita keinoja täytyy koettaa! — Naimisen kautta on paras! — Ja jätä nyt minun huostaani kaikki, isä.
Tiira (nousee): Jospa nyt kalamatkamme onnistuisi, niin saisimmehan siitä ensihätään sille Karoselle. Kuuluuhan nyt Pietarissa olevan hyvät hinnat kaloilla…
Kalle: Mutta vähän ne on kaikki.
Mari (näkymättömissä): Kahvi on valmis!
Kalle: Alkakaahan mennä… isä… Minä autan vielä Perttua… Enkä minä sitä "mokkaa" nyt niin kaipaakaan!
Tiira (mennessään): Käske Perttu sitte kahville…
Kalle (on menossa rantaan päin, — vaan kääntyykin ja ottaa vielä ryypyn. Menee sitte.) Perttu, mene ottamaan kuppi kuumaa…