Perttu: Pelit onkin kohta reilassa! Tuossa siihen sopiva kivi. (Heittää pikkukiveä Kallelle, menee.)
(Pärssinen ja Loviisa tulevat, kantaen eväskontteja y.m.)
Pärssinen: Kyllä kai se vanhempi sadetakkini on tuossa Vapun aitassa… Annahan kun minä itse… Loviisa! kuule! älä mene!… Anna minä katson, jos et sinä jaksa etsiä…
Loviisa: Kyllä minä… Paranemaan päinhän minä jo… Vaikka saahan se Vappu vielä lypsyt tehdä… (Menee aittaan.)
Pärssinen (vie kontin rantaan, palaa): Hyvähän se olisi, jos se poika voittaisikin Vapun meille ikuisesti.
Loviisa: Niin! mutta kahden kauppa… Tähän on vielä nappeja ommeltava.
Pärssinen: No, minäkin lähden vielä tarkastamaan, tuleeko sieltä kaikki kalastusvehkeet mukaan! — Vaikka emmehän tällä matkalla kauaa viipynekään, kun tähän lähelle vain menemme, Konevitsan seutuun. (Menevät.)
Vappu (hyräilee näkymättömissä.)
Kalle (tulee aitan päätyeeseen kuuntelemaan.)
Vappu (tulee esille, vaatteita kainalossaan, laulaa edelleen):