Elli. Isä! (Tyrskähtää itkemään, istuutuu).
Eeva (Heikille). Tule nyt toki ruualle…
Heikki. Kiitos! Eipä tässä oikein…
Elli (kuivaten kyyneleitään). Niin, mene, mene sisään… Minäkin tulen kohta… Isä on niin kauhea, kun hän alkaa mitä epäillä. — Mutta sinä näytä hänelle vielä töilläsi, että olet mies siinä missä muutkin! Jos ei muuta, niin pyydä siltä papilta työtodistuksesi, josta isä näkee, että sinä jo maanviljelysopistoittakin osaat tilaa hoitaa.
Heikki. Onhan minulla sieltä paperit… Tässä… Mutta eipä nämä mitään merkinne…
Elli (ottaa ne ja panee taskuunsa).
Eeva (katselee syrjään). Mitäs väkeä sinne kievariin nyt… Ka, poliisi, ja… Se varmaan on niitä varkaita kyttäämässä, jotka olivat tuosta kirkon luota, Inkiseltä tavaroita varastaneet… Tuleekohan tuo meidän Juhoakin avukseen pyytämään? — Mutta tulkaa te nyt…
Elli. Mene, Heikki… (Heikki ja Eeva poistuvat… Elli katselee miettien… Laulaa):
"En voi sua unhoittaa poies…" (j.n.e.)
(Lakattuaan laulamasta). Oi lintuset, kuinka te laulatte iloisina.