Haikonen. Hm! — (Katselee metsään päin.)
Heikki. Katselkaa vain, ei siellä mitään rahan piilotusjälkiäni näy… Ja eipä tuo poliisikoirakaan minua nuuskinut!
Haikonen. No eipä sitä sentään tiedä, jos olisit tänne metsään ne setelit viskannut… (Menee katsellen.)
Heikki. Ha, ha, ha! — turhaa, turhaa… Voi maailman menoa… (Istuutuu miettimään. Hetken kuluttua laulaa):
Voi äiti parka ja raukka j.n.e.
Puhakka (tulee, Eeva seuraa.)
Haikonen (tulee samalla metsästä).
Puhakka. Eikö näkynyt mitään?
Haikonen. Enpä paljoa katsellutkaan…
Puhakka. Annahan, kun minä lähden perkaamaan joka kiven ja kannon… Vai joko tunnustat itse, mihin setelitukkoni pistit?