Haikonen. Hm.! — Elli on vähän kertonut, että sinä et oikein tykkää enää lukemisesta…
Heikki. Puultahan se alkaa jo maistua.
Haikonen. No minkä takia? Vastahan pari vuotta olet ylioppilaana lukenut…
Heikki. Syyt on monet…
Haikonen. Hm! Sinua taitaa vain vetää se sama laiskansuoni kuin muinoin isä-vainajaasikin. Hänhän ei myös kehdannut juuri mitään torppansa eteen tehdä, senkuin joi. Äitisi sai melkein yksin häärätä ja teille elatuksen hankkia.
Heikki. Niin kai! Mutta kyllä minä lienen tullut äitiini…
Haikonen. Mitä vielä! Miehet on miehiä! — Tai lue pois sitte edelleen vain! Mutta olet varmaan tainnut periä sen isäsi juoppouden synninkin ja sillä veltostuttanut hermosi!
Heikki. Olen yhtä raitis alkoholista kuin tupakastakin. En ole montakaan lasia kallistanut.
Haikonen. Montakaan! Ha, ha, ha! Kun pahalle antaa sormen, vie se koko käden! Kyllä minä jo tiedän millaista elämää suurin osa ylioppilaista siellä Helsingissä viettää. Juoda renttuilevat vain!
Heikki. Kyllä minä olen poikkeus.