Ulkona on illan tullen saatu hirmuinen rajuilma. Tuntuu kuin joku elävä olento olisi savupiipussa ja pitäisi siellä tuskallista ja sitkeätä vinkunaa. Ankara tuulen puuska kohisee silloin tällöin, kolkuttelee akkunan luukkuja, tuiskuttaa lunta ruutuihin ja kolistelee rautalevyjä katolla. Kreivitär säpsähtää joka kerta ja hypähtää sohvalta ylös. Sisällä huoneessa tulee yhä pimeämpi ja pimeämpi. Lamppu pöydällä palaa himmeästi ja käryää, vaikka sitä kuinka ruuvattaisiin ylemmäksi. Aivan selvästi pitäisi siihen panna öljyä, mutta kukaan ei ole sitä huomaavinaan. Palvelusväki on tänään tipotiessään, eikä kenelläkään ole halua mennä huutamaan käskyläistä.
"Ljesnovon talonpojat sytyttivät äskettäin herrasrakennuksen tuleen", puhkeaa täti Arina aivan odottamatta puhumaan.
"Ja vielä useampia tulevat he sytyttämään", kuuluu kaukaa nurkasta vanhan sedän onnettomuutta ennustava raakkuminen.
"Niin, onpa se hauska sekamelska, jonka he nyt ovat keittäneet kokoon meille!" jatkaa hän muutaman silmäräpäyksen perästä synkällä profeetallisella äänellä. "Saammehan nähdä, miltä se meille maistuu, jahka saamme sen syödäksemme. Hän tuolla", setä näytti kädellään m:lle Julieta, "voi kertoa meille, kuinka heille kävi vuonna 89."
"Jumalani, Jumalani, kuinka se muisto on hirmuinen!" huokaa kreivitär.
"Lopettakaa toki tyhmä jaarituksenne! Venäläinen talonpoika ei ole mikään jakobiini", sanoo kreivi leikillisesti lohduttaen, mutta saattaa huomata, että ääni on teeskennelty ja hän itse on kaikkea muuta kuin tyyni.
"Ah ei, Michel, meidän talonpoikamme ovat petoeläimiä, meikäläiset talonpojat ovat pahempia kuin ranskalaiset!" Kreivitär kohottautuu käsivarsilleen ankarassa mielenliikutuksessa… "Tiedäthän itse, että talonpojat meitä vihaavat!"
Viereisen huoneen ovisaranat narisevat. Kaikki säpsähtävät ja katsovat tuskaisesti ympärilleen; kreivitär huudahtaa kauhistuneena: "Ah!"
Sieltä tulee Stepan ilmoittamaan, että tee on pöydässä.
Veeralla on aika mennä nukkumaan. Lasten kamarissa ei ole yhtäkään ihmistä. Hän avaa oven käytävään. Alhaalta renkituvasta, jossa väki syö illallistaan, kuuluu epäselvää äänten sorinaa, veitsien ja lautasten kilinää, suuriäänisiä naurun hohotuksia.