Kuinka suuri kreivi Michaili Ivanovitschin omaisuus itse asiassa oli tähän aikaan, sitä ei kukaan tietänyt ja kaikkein vähimmin hän itse. Tila oli suuri, vaikka ei läheskään niin laaja kuin ennen. Kreivi vainaja — kauvan eläköön hänen muistonsa! — oli myös mielellään pitänyt hyviä päiviä, ja jo hänen aikanaan oli suuri osa metsää hakattu ja monta desjatiinaa maata myyty. Michail Ivanovitsch ei luonnollisesti ollut lähes viidentoista vuotisen palveluksen jälkeen kyrassierirykmentissä lähtenyt Pietarista ilman velkoja, ja hän alkoi hallituksensa myymällä vieläkin kelpo kappaleen maata ja panttaamalla jälellä olevan osan maatilaa. Mutta toistaiseksi meni kaikki hyvästi eikä kreivi tuntenut levottomuutta. Staarosti, kylänvouti, oli miesten mies, joka järjesti kaikki ilman melua ja liikanaista jaaritusta; kun armollinen herra tarvitsi enemmän rahaa, oli sitä aina saatavissa.
Siihen aikaan, jolloin he muuttivat maalle, olivat kreivi Michail Ivanovitsch ja Marja Dmitrijevna, huolimatta kolmesta puolikasvuisesta tyttärestään, molemmat varsin nuoria ja pitivätkin itseään sellaisina. He eivät tietäneet mitään huolista eikä velvollisuuksista, eikä kukaan kieltänyt heiltä oikeutta elää aivan oman mielensä mukaan. Heidän elämänsä kulki maallakin vanhoja raiteitaan, iloisesti ja vapaasti kuten ennenkin. Koko talo oli jo kreivi vainajan aikana saanut suurellisen luonteen, kolmekymmentä kappaletta ratsu- ja ajohevosia tallissa, englantilainen puutarha, kasvilaitos ja ansari sekä joukko toimetonta, laiskottelevaa palvelusväkeä. Se ainoa muutos, jonka nuori herrasväki toi mukanaan, oli siinä, että he yhdistivät vanhaan herrasväen ylellisyyteen useita pääkaupungin tapoja, laadultaan hienompia, kuin tuolla kaukana maaseudulla oli osattu uneksiakaan ennen. Paraatihuoneissa päällystettiin kaikki huonekalut silkillä. Lattiat ja akkuna-aukot olivat ennen paistaneet tyhjinä; kaikkialle levitettiin nyt mattoja ja ripusteltiin verhoja. Palvelijat olivat ennen kulkeneet armollisen herran vanhoissa, ryvettyneissä takeissa; nyt he saivat kunnolliset palveluspuvut. Keittiöosasto annettiin kokille, joka oli oppinut taitonsa englantilaisessa klubissa, ja talossa syntyneiden naispalvelijoiden lukua, jotka aamusta iltaan ahersivat ompelua, brodeerausta ja pitsien nypläystä, lisättiin yhdellä sirolla kamarineidillä, joka kuului vapautettujen luokkaan.
Tavallaan vaikutti nuori herrasväki hyvääkin ympäristöönsä ja naapureihinsa. Kuvernööri ei suotta sanonut siinä puheessa, jonka hän piti äsken tulleiden kunniaksi toimeen pannuilla päivällisillä, että he olivat tuoneet kuvernemettiin uutta elämää. Heidän tulostaan alkoikin itse asiassa juhlallisuuksien ja huvitusten ajanjakso. Ei kukaan tahtonut olla huonompi kuin pääkaupungista tulleet vieraat. Tilanomistajat ja heidän rouvansa ravistivat päältään maalaislaiskuutensa. Entiset viattomat huvitukset, syntymäpäiväkemut, peliseurat ja tanssitilaisuudet vaihdettiin nyt hienompiin, niin sanoakseni henkisiin huvituksiin. Jo ensimäisenä vuotena Vorontzoffien maallemuuton jälkeen pantiin heidän kuvernementissään toimeen seuranäytelmä, konsertti kuvaelmien ohella ja naamiaiset hyväntekeväiseen tarkoitukseen.
Sekä Michail Ivanovitsch että Marja Dmitrijevna olivat ihastuneet siihen vaikutukseen, jonka he saivat aikaan kuvernementissa, ja molemmat olivat he syvästi huomanneet, jos niin saa sanoa, lähetyksensä sivistyksellisen tärkeyden. Oikeinpa kreivi piti eräillä virallisilla päivällisillä puheen Englannin maa-aatelin merkityksestä lausuen toivomuksen, että venäläiset tilanomistajat muodostuisivat englantilaisiksi "maaloordeiksi."
Kreivitärkin näki paljon vaivaa parantaakseen maalaisia tapoja. Hän piti velvollisuutenaan tilata kalliita pukuja Pietarista. Vorontzoffien talo oli aina avoina vieraille. Päivällinen syötiin myöhään, pääkaupungin tapaan, ja kaikki kotona olevat olivat velvoitetut pukeutumaan uudestaan päivällisiä varten, kuten Englannissa oli tapana. Voileipäpöydässä ei tarjottu yksinkertaista paloviinaa vaan hienoja liköörejä.
Vanha, raskas Vorontzoffien herrasrakennus seinämuureineen, jotka olivat kaksi ja puoli kyynärää paksuja, oli ulkoapäin suunnattoman, nelikulmaisen laatikon kaltainen, johon sinne tänne oli,herra ties missä tarkoituksessa, kiinnitetty jos jonkinlaisia eriskummallisia ulkonevia osia ja parvekkeita. Kokonaisuudessaan kuului se tuohon aivan erikoiseen, vaikka kuten näyttää, vielä mihinkään arkitehtuurin oppikirjaan kuulumattomaan tyyliin, jota voitaisiin kutsua maaorjuustyyliksi. Kaikkea oli ylellisesti, tarvisaineita oikein romuna kaikkialla, mutta kokonaisuus oli huolimatonta ja karkeaksi hakattua. Kaikesta näkyi, että talo oli rakennettu aikana, jolloin työ ei maksanut mitään ja jolloin kaikki tehtiin kotona. Tiilit poltettiin omassa tiilitehtaassa, parkettilattian valmistivat tilan maaorjat; vieläpä arkitehtikin, joka teki pohjapiirustuksen, oli maaorja.
Mitä tulee sisustukseen ja huoneiden sijoitteluun, ei Vorontzoffin talo siinäkään suhteessa eronnut useimmista sen aikaisista herrasrakennuksista. Yläkerroksessa asui herrasväki, alakerroksessa lapset ja kellarikerroksessa oli keittiö ja palvelusväen huoneet.
Kellarikerrokseen kulki kreivitär ainoastaan kerran vuodessa, pääsijäispäivänä, jolloin hän meni sinne antaakseen tavanmukaiset suudelmat palvelijoilleen. Mutta lasten kamareihin kurkisti hän joskus arkipäivinäkin, kun hänen aikansa salli, se on, kun hänellä ei ollut vieraita taikka hän ei itse hankkinut lähtöä jonnekin — muutoin ei aika sitä varsin usein sallinut.
Vorontzoffin kartanon lasten kamareissa kasvoi ja kehittyi kolme pientä neitiä kahden kotiopettajattaren johdolla, joista toinen, m:lle Julie, oli pitkä, erittäin vilkas ja puhelias, ruskean verinen ja ijältään epämääräinen, ja toinen; mrs Night, kunnian arvoisa leski, jolla oli ankarat, ilmeettömät kasvot kankeiden, harmaiden kiharain ympäröiminä. Paitsi näitä kahta kotiopettajatarta oli useita muitakin henkilöitä erityisesti hankittu lasten tarpeita varten — vanha hoitaja "njanja", palvelustyttö Anisja ja juoksutyttö.
Sanalla sanoen, kaikki oli kuten ollakin piti säädyllisessä herrastalossa. Kaikki kolme tyttöä olivat miellyttäviä ja hyvin kasvatettuja, kaikki kolme pitkiä ikäisiksiin, kaikilla kolmella oli komea paksu tukka, joka aamupäivisin pidettiin palmikolla ja puolen päivän aikaan pantiin hajalle selkään, ja kaikista kolmesta oli tuleva kaunottaria aikanaan.