"On, peruuttamattomasti! Helmikuun alussa lähetetään manifesti ympäri koko maan luettavaksi kirkoissa yhdeksäntenätoista päivänä", vastasi setä maistaen kahviaan.
"Se merkitsee, että nyt on meillä jälellä enää vain luottamus Jumalan laupeuteen", huokasi kreivi.
Muutaman silmänräpäyksen vallitsi synkkä äänettömyys.
"Mutta mitä on tämä, hyvät herrat. Minun mielipiteeni mukaan se ei ole muuta kuin ryöstö", kuului äkisti karhea ääni. Hän oli vanha Semjon Ivanovitsch, kreivin setä. Hän hyppäsi kiivaasti ylös tuolilta ja löi nyrkkinsä pöytään, samalla kun hänen valkoset hiuksensa liehuivat hehkuvien, vihastuneiden kasvojen ympärillä.
"Jumalan tähden, älä huuda niin, setä! Palvelijat voisivat kuulla", pyysi kreivitär tuskallisena.
"Mutta selitä minulle vihdoin, mikä tästä kaikesta on tuleva. Onko, tarkoitus, ettei meitä tästä lähtien totella?" sekaantui puheeseen vanha täti Arina Ivanovna suuttuneena ja loukkaantuneena.
"Älä puhu joutavia, sisar", ja kreivi teki kädellään torjuvan liikkeen häntä kohden. "Meidän täytyy saada selko kaikkien asiain yhteydestä keskenään Stepanilta".
Herrat kokoontuivat ryhmään Stepan Michailovitschin ympärille, joka alkoi selittää heille jotakin. Naiset jatkoivat päivittelyjään. "Kuinka keisari, joka on niin hyväntahtoinen, saattaa tehdä meille näin paljon pahaa?" ihmetteli heistä joku.
Muuan palvelija tuli ottamaan kahvineuvot pois. Kaikki vaikenivat silmänräpäyksessä.
* * * * *