MIKKO (Sakarille)
Nyt se alkoi, sanoi ankerias, kun sitä nylkemään ruvettiin. (Kerttu istuu ompeluksineen häntä ja Sakaria vastapäätä, Eeva keinuu. Kertulle:) Voi minun pikku ankeriasparkaani!
SUVELIINI (saarnaavalla äänellä)
Niinkuin ma jo sanoin: taluttamana. Jospa saisi häntä puollustaa elämän ristiriitaisia kotraasteja eli vastahakoisuuksia kohtaan, hoitaa häntä hänen vanhuudessaan ja (juo kahvia) — — —.
SAKARI (nauraa)
Kuulkaa, kuinka rakkaus nuorentaa! Vanhat piiat lyhentävät vuosiansa kymmenellä, tuo kerrassaan kolmellakymmenellä.
SUVELIINI (on kaatanut lisää kahvia Eevan viittauksesta, jatkaa syöden)
Niin — — — niin, rakkaat ystäväiseni. Mitä suu on täynnä, siitä sydän puhuu. (Toiset nauravat.) Minulle on käynyt selvemmäksi päivä päivältä, että Kerttu se on minun tuleva Saarani, Raakelini, Repekkani, Leani. (Juo loppuun, vetää tuoliaan Kerttua kohti.)
MIKKO
Kuuletko! Hän ottaa yhtä monta muijaa kuin vanhan testamentin patriarkat.