EEVA (liikutuksella)
Jos nyt Kerttu (viittaa Suveliinin luokseen) on sinulle niin rakas kuin väität, niin ei minulla ole mitään liittoanne vastaan, päinvastoin minä olen hyvin iloinen, jos hän sinusta saa turvan elon salakarien keskelle kumminkin niiksi vuosiksi, jotka sinulla on jäljellä.
SUVELIINI
Ja minä hänen kauttaan maallista tavaraa tehdäkseni niillä hyvää, ravitakseni alastomia (saarna kiihtyy) ja, ja pukeakseni nälkäisiä, vaikuttaakseni kalliin suuntamme edistämiseksi tänä aikakautena, jona perjuudein lahonnut, konservaatisuuteen taipunut sosiaalidemotraakillinen valtiokirkko seisoo ja vapisee perikatonsa korkeimmalla töyräällä, — — kasvattaakseni nuorta sukuani kolmanteen ja neljänteen polveen — — kantaakseni häntä kämmenilläni kuin Saaronin liljaa yli erämaan orjantappuraisen sannan, turviin kauniin Kaanan rannan. (Eeva on aukaissut kaapin, nostaa pikareita pöydälle ja hakee sitten pulloa. Suveliini on heti vaiennut ja lähenee tuoleineen pöydän päätä.)
SAKARI (Suveliinin vielä puhuessa)
Oletteko ennen kuulleet noin ylösrakentavaa sekamelskausta?
MIKKO
»Uskoa täytyy olla, että pohja on alla», sanoi akka, kun käveli veden päällä, mutta alkoi vajota.
EEVA (kaataa pikareihin)
Tämän hetken juhlallisuutta ylentääkseni — — — tämmöistä ei ole ollutkaan tässä majassa sittemyöten kuin Eeverttini parempaan kotiinsa läksi — — — pyydän teitä kaikkia ottamaan tästä lasinsa. (Kukaan paitsi Suveliini ei ole kuulevinaankaan.) Juo, Sylvester, ilosi enentämiseksi, juo kumminkin sinä!