SUVELIINI
Ah! Ei mikään kompuneeraa vaimo-ihmisen kättä kauniimmaksi kuin kotoinen kaste, joka kumpuaa ylös taloudenpidon lähteestä eli ekonoomiasta. Sen kasteen helmipäärlyt ovat ihanammat kuin kauniimmat smarakdit, durkoosit, stalismannit ja muut käädyt, se vaimo on sanalla sanoen jalokivihelmipäärly itse. (Katsoo itsetietoisena.)
MIKKO (Kertulle)
Katsos nyt, miten herra Sylvester eli vuoden viimeinen päivä (purskahtaa nauruun) sinua suinailee.
KERTTU
St! Puhu hiljempaan. Toisinaan se kuulee tarkemmin kuin täti.
EEVA (tuo kermaa ja vehnäsiä väliköstä)
Suveliini, juo, ole hyvä. Luulen, että sämpylät ovat oivallisia, ne kun ovat Kertun käsialaa. Tiedäpäs, että tuo tyttö on tuiki taitava taloustoimissa, vaikka on niin nuori. (Kerttu nauraa turskuu hellan edessä, jossa pyyhkii vielä astioita.)
SUVELIINI
Jassoo, vai niin, että tämä on niin sanoakseni hänen omaa produsuuniaan. (Syö.) Vai hänen valkokätösillään tämä on leivottu. Jospa saisi näitä, joissa (nuuskii sämpylää) on niin ihmeen ihana tuoksukin syödä lakkaamatta, jospa saisi myös vaeltaa läpi tämän surujen laakson tuommoisen käden taluttamana. (Ahmii sämpylöitä.)