SAKARI
Ja mädänneillä silleillä ja luvattomalla oluen myynnillä!
SUVELIINI
— — — tulla toimeen niin kauan, että sinä, Eeva, ehdit laskea vaellussauvasi haudanlepoon, jolloin Kerttu on saava tavaraisi jäännöksetkin.
EEVA (kylmästi)
Kulta ja tavara ei ole tärkeintä avioelämää varten. Eikähän sitä tiedä, vaikka sinä pääsisit pois jo ennen minua. Katsos Olli Marttista, joka vielä maanantaina maantiellä hoilasi ja nyt kuuluu viime taisteluaan kamppailevan.
SUVELIINI (lysähtää takanaan olevalle tuolille)
Mitä? (Nousee, puhuu erikseen yleisölle.) Se riivattu kuolee eikä se jättänyt siitä neljästätoista markastani revänssiä edes! (Eevalle.) Nyt minun täytyy heti mennä ja puhua hänelle vakavia armon sanoja, kenties hän pelastuu vielä yhdennellätoista hetkellään ja kenties hän määrää jonkun summan rakkaalle vapaakirkolliselle lähetyksellemme. (Tekee lähtöä.) Minä tulen pian takaisin, oi, kallis kontrahentti. (Poistuu.)
EEVA (Sakarille, joka istuu piisin havuilla tupakoiden)
Näetkös, että hän todella on hurskas mies ja innolla harrastaa hyvää.
Sinä, Kerttu, tulet onnelliseksi, tulet ihan varmasti.