SAKARI (Mikolle)
Mene sinä tiehesi vähäksi aikaa, niin leikitään hiukan saarnasaksan pyhimmillä tunteilla.
MIKKO (oikoo saapasvarret, ottaa takkinsa, puhuu mennessään)
Voi turkanen, kun minun tekisi mieleni antaa sitä ohtaan, että kävisi silmän kohtaan. (Poistuu.)
NELJÄS KOHTAUS.
Eeva, Sakari, Kerttu.
SAKARI (istuu Eevan viereen)
Kuule, Eeva! Älä pahastu, jos minäkin rupean kosimaan. On olemassa toinen mies, joka puhtaasti rakastaa tuota tytärtä. Et kai sinä henno tehdä esteitä?
EEVA
Ei, mutta! — — — Olisitko se sinä, vanha mies, joka voisit hyvin olla
Kertun isä?