SAKARI
Mitä ikään tulee, olen minä ainakin kahta vuotta Suveliinia nuorempi. (Nauraa.) Mutta minä kosin toiselle, olen puhemies. Mikko Heikinpoika, joka 5 vuotta on sinua uskollisesti palvellut, on palvellut siksi, että saisi olla Kertun lähettyvillä ja joka päivä haastella hänen kanssaan. Siihen aikaan kuin heidän välillään alkoi vispilän kauppa, oli Kerttu köyhä kuin rotta ja söi luonasi armoleipää, silloin eli vielä oma Kerttusi. Siis eivät tilat ja tavarat ole Mikkoa houkutelleet. Toinen on Suveliinin laita. Ota huomioosi, ettei hän oveasi avannut, ennenkuin oli testamentin puolestasi kirjoittanut. Ja usko jos tahdot: teeskentelijä, onnenonkija ja ulkokullattu hän on eikä mitään muuta. — — — Miksi luulet hänelle tulleen tuommoisen hopun Olli Marttisen luo? Ei hän sinne mennyt pehmittääkseen sen syntisen sielua eikä lähetyksennekään tähden. Semmoiset puheet eivät minuun pysty enempää kuin ryyppy krouvariin. Sillä on saatavia Olli Marttiselta, siksi ei hän anna hänen rauhassa kuollakaan.
EEVA (on kummastellen kuunnellut, keskeyttää)
Onkohan asianlaita nyt semmoinen kuin väität! Kuule, Sakari, minä olen aina tiennyt, ettet sinä ole saattanut koskaan Suveliinia sietää.
SAKARI
Mutta et ole koskaan tähän asti kuullut minun valehtelevan. Sen sinä tiedät myös.
KERTTU (on puuhannut välikössä ja kuunnellut, tulee sisään)
Kiitos mestari!
EEVA (uhaten etusormellaan)
Ja näistä asioista et sinä, Kerttu, ole puhunut tädillesi sanaakaan.