KERTTU (seisoo ujostellen)
Niin, se on testamentin syy. Tuttavuutemme ensi vuosina ei Mikolla ollut mitään eikä minulla myös. Kun hän oli saanut vähän säästellyksi, tehtiin testamentti. Ja senvuoksi ei Mikko ole uskaltanut ottaa ratkaisevaa askelta peläten luultavan, että häntäkin houkuttelevat rahat. Mutta kuulkaa nyt, täti. Minä rakastan Mikkoa rajattomasti enkä voi hänettä elää. Ja minä luulen, että hänkin on mennyttä miestä, jos meidät erotetaan.
EEVA (liikutettuna taputtaa Kertun kättä)
Ja tästä kaikesta ei täti paralla ole ollut aavistustakaan.
SAKARI
Tuolta se kuuluu, Eeva, kun haastellaan oikeaa sydämen kieltä. Totta tosiaankin se kuuluu toiselta kuin (matkii) puheet posetiivisista portsuuneista ja (tavoitellen) maailman meren orjantappuraisesta surun laaksosta korkeassa erämaassa ja muut mahdottomuudet. Huh!
EEVA (huokaa)
Kunpa tietäisin, että kiero mammona on kaiken syy! Mistä saan varmuutta!
SAKARI
Otetaan asiasta selvä. Kun se kälmi nyt palaa, sanon minä, että olet lukkarilla kirjoituttanut uuden testamentin, että olet määrännyt omaisuutesi vapaakirkollisten rukoushuonerahastoon ja hottentottien kääntämiseen, että sinun mielestäsi Kerttu nyt ei mitään tarvitse, kun saa rikkaan Suveliinin miehekseen. Uskotko, että toinen ääni tulee kelloon.