Mutta olettekos merkinneet, että rakkaudesta uskosisariin se ei enää puhu halkaistua sanaa. Ne nähkääs ovat saaneet silmänsä auki, että tuo herran terttu ei hyvälle heitä, vaan heidän rahojaan. Ja kuitenkin on hänellä yhtä paljon rahoja lainoina joka talossa kuin siirappia suumalossa.
SAKARI (Nauraa)
No, kyllä sinunkin suhteesi, Mikko, se vanha totuus pitää paikkansa, että rakastuneet ovat yhtä hullautuneita kuin pienet pojat saadessaan ensimmäiset housunsa. (Panee tilkkuja kääryyn, sitten takin ovinaulasta ylleen.)
MIKKO (Korvatustaan raappien)
Jospa minä edes sinusta, Kerttu, voisin olla varma, ettet sinä taivu, vaikka tätisi ja Suveliini sinua pakottavatkin, niin minä tulisin hyvin iloiseksi taas (nostaa Kerttua polvelleen) ja laulaisin:
Jos vain meill' on rakkautta,
Jumalall' on rikkautta,
Moni on päässyt rikkauteen,
Mut' kuollut köyhyyteen!
SAKARI
No johan minä tässä tulen yhtä surulliseksi kuin lukkari Sankeyn lauluista. Mutta nyt minä sanon teille jotakin. Antakaa te Suveliinin puhua asiansa valmiiksi ja suunsa puhtaaksi, sitten puhun minä ja puuhaan. Minä vedän häntä nenästä, niinkuin hän kanssapelastettujaan. (Lyö näppejään ikäänkuin löisi niistä likaa pois.)
KERTTU (kavahtaa ylös, tempoa Sakarin käden)
Kiitos, mestari! Te olette aina niin avulias ja niin iloinen.