EEVA
Minä tässä odottelen Suveliinia tänne, Kerttu. Panepas myssy kaisan päähän, että se siihen asti pysyy lämminnä! Se mies se rakastaa Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. (Ottaa huivin päästään ja istuu keinutuoliin.) Minä kuulen huononlaisesti näin tuulella.
MIKKO (katselee pöydän takana sanomalehteä)
Hm! Rakastaa se paljon muutakin.
EEVA (Kuulematta)
On todella onni tälle kylälle, että täällä näinä viimeisinä aikoina on edes yksi, joka panee turvansa sanaan.
MIKKO (puoliääneen)
Mielellään se sentään vanhakin kissa maitoa latkii.
EEVA
Sinulle, Sakari, tahdon uskoa, että hän on kovin ihastunut pikku Kerttuun päättäen siitä, että hän istuu tuntikaudet tyttöä katsellen ja silloin hänen katsantonsa aina kirkastuu. (Kaataa itselleen kahvia.)