MIKKO (Sakarille)
Silloin hän laskee hänen rahainsa korkoja.
SAKARI (seisoo ensin kiikkutuolin luona, sitten istuu siihen, Eeva juo kahvia pöydän päässä istuen.)
Jos minä saan sanoa, niin on hänellä minun mielestäni liian imelä se suurustinki. Ja sitten hän ei puhukaan kuin muut kuolevaiset, vaan höystää puheensa vierailla sanoilla, joita ei ymmärrä eikä osaa ääntää. Katsos. Minä tahdon sanoa, että olen minäkin niin paljon koulua käynyt ja kirjoja lukenut, että ymmärrän arvostella eli kritikoida ainakin semmoista, joka ei mitään osaa, vaikka on osaavinaan.
KERTTU (on tuonut pesuvadin ja pyyhkeen ja pesee kuppeja)
Ja sitäpaitsi, pidän minä, että hän on liian vanhakin minulle.
EEVA
Sinä pidät. Mutta tuommoiset tyttöletukat eivät aina pidä siitä, mikä järkevää on. Sinä olet tosin pienestä pitäen ollut viisas lapsi ja sinulla on oma pääsi. Mutta et sinä sittenkään saa ruveta arvostelemaan hengenmiestä, jolla on sana vallassaan. Etkähän sinä tiedä, miten vakava asia avioliitto onkaan.
KERTTU (viattomasti)
En tiedäkään, kun en ole koskaan siinä ollut.