Ennen vuotta 1870 oli lukkarina Ristijärvellä Mikkonen, asui Mikkolassa. Ääni Mikkosella oli ollut hyvä kuin kulkusessa, mutta muuten miehiään suuri valehtelija. Kaikki asiat lähtivät lukkarin suusta tereen kanssa, usein niin paksun, ettei niitä kukaan uskonut. Olihan kerran lukkari sanonut Pyhännän joella Tupennientä niittäessään. paitansa povessa veden aallonneen. Hän muka niitti niin kovasti. Samoin Tonämäenkorvessa oli lukkarin sanoin niin paljon lakkoja, että konttia kun kielestä perässään veti, niin pian kontti puolilleen loksahti. Tupakan-purija lienee Mikkonen myöskin ollut kova. Melkein joka vastaantulijalta oli kysähtänyt suuhunsa ja vanha mälli aina talteen oli muljautettu. Näin luullaan lukkari Mikkosen sunnuntaisin saaneen kokoon viikon tupakat.
Lukkari Mikkosella oli emäntä sikäli tylsäjärkinen, että seurakunnan pappi lapsen synnytyksen jälkeen ei katsonut voivansa emäntää ottaa kirkkoon, vaan tämän siunauksen otti aina lukkari itse. Tämä tylsäjärkinen emäntä tavataan sitten kerran riihen parteen kaulastaan hirttäytyneenä. Tämän kamalan tapauksen jälkeen liikkui arveluja ja huhuja, että emäntä itse ei olisi tällaiseen tekoon ryhtynyt. Asiaa ehkä painettiin villasella.
Vaalin kautta tulee v. 1870 Ristijärven seurakunnan lukkariksi Johan Kajander, synt. 15 p. maalisk. 1836 Pielisjärvellä. Ne, jotka vaaliin ottivat osaa, mainitsevat, että seurakuntalaisten omilla äänillä olisi tullut valituksi joku toinen, mutta seurakunnan silloisen papin, Lönnrotin, antamat äänet ratkaisivat vaalin tuloksen Kajanderin eduksi. — Myöhemmin kirkkoneuvosto valitsi lukkari Kajanderin seurakunnan ainoaksi kiertokoulun opettajaksi, ja oli hän tässä toimessaan useamman vuosikymmenen. — Rovasti Lönnrot antoi vielä lukkari Kajanderin opettaa yhden viikon kunakin vuotena rippikoulussa, nimittäin ensimäisen rippikouluviikon.
Paitsi jo mainittua Elminkiä, on Hyrynsalmella asunut nimismiehiä m.m. Teeni, Piipponen, Linner ja Ståhlberg. Nämä kaikki ovat olleet, enemmän tai vähemmän tekemisissä Ristijärven kuntalaisten kanssa. Vieläpä sanotaan muutaman herrasmiehen asuneen Jokikylän Kinnulassa. Lienee hänkin ollut nimismies.
Nimismies Teenin elämänpäivät päättyivät surullisesti. Ryöstömatkoillaan sanotaan hänen joutuneen Kytömäen Naurisahon ukon kiroihin. Naurisahon ukkeli muka oli kuulu velho. Hän nimismies Teeniin suuttuneena pani sitten hänen takapuolilihaksensa elävältä mätänemään, jolle lääkärien konstit eivät mitään auttaneet. Ennenkuin nimismies Teeni heitti henkensä, oli Naurisahon ukko vaan voitonriemuisena ilkkunut: "Kyllä vallesmannin ruumiissa kipua kestää, kun minä leppänaulojani vain lujottelen." — Vieläpä Teenivainajan ruumiin pesijä oli saanut kuolettavan mätätaudin ruumiiseensa.
Nimismies Teeni tunnettiin kansan kesken hyvin kelvottomaksi herraksi. Ei lähestulkoonkaan ollut rehellinen. Yksinpä kyytinsä ja ruokaveronsa maksamisessa riiteli ja heitti mutkaa. Eipä näin ollen ole ihme, jos Naurisahon velhon teki mieli konstiaan kokeilla kelvottoman herran takapuolilihaksissa.
Teenin jälkeen tuli nimismieheksi kansan suosion saavuttanut Piipponen. Tämä kuitenkin lankesi juoppouspaheisiin. Juomatoverit varastivat kruunun kassan, josta meni virka. Kuoli Hyrynsalmella virkaheittona.
Linner oli miehekseen pikavihainen, aivan kuten tuli tappuroissa. Tämän vallesmannin kanssa meni pitäjäläisillä joskus asiat niin kimmille, että piti käsikähmässä kamuta. Toiselta puolen Linner tunsi sääliä niitä talonpoikia kohtaan, jotka tavalla tai toisella olivat joutuneet kateellisten naapurien kiusattaviksi. Tällaisissa tapauksissa tekaisi Linner omantunnonmukaisen tuomion ja sovitti riitapuolet.
Ståhlberg virkamiesaikoinaan joutui riitaan Tuliniemen Lauri Keräsen kanssa. Keränen ollessaan kruununvoudin puolesta Hyrynsalmella kantamassa tihuntikappoja, nostaa tätä nimismiestä vastaan kanteen liiasta jyväinkannosta kruunun puotiin. Tätä käräjäinkäyntiä kestää monta vuotta, sekaantuen juttuun vielä Ristijärven kunta. Ristijärven kuntakokouksen pöytäkirjoissa Ståhlbergin juttujen käsittely jakautuu vuosille 1886— 1889. Kun tämä riita pisti näin pitkälle, tuhlattiin siinä varoja paljon molemmin puolin, joten jälestä näkyy, miten laihakin sovinto olisi parempi lihavaa riitaa.
Maanteiden syynissä Ståhlberg oli Ristijärven kuntalaisten mielestä aikaantulemattoman häijy. Käräjiä tästäkin käytiin. Ainakin kerran tällaisessa jutussa näyttivät Ristijärven kuntalaiset nimismiehelle kolmen korttelin pituista nenää.