Aska oli helläsydäminen poika. Hän ei koskaan vastustellut koulumestarille. Vanhan hyvän tavan mukaan järjestää lukkari lauantai-aamuna pirtin pesemisen. Tämän työn tehtyä saisivat pojat sitten lähteä kotiinsa. Aska Härkönen saapi lukkarilta vanhan paidan ruvetakseen nokitöihin. Toisten oli hommattava veden kantamista, luutain varrehtimista y.m. Aska nousi jo katolle näresutin kanssa nokikolariksi, vaan Helkiö sanoo toisille: "Viedäänhän me kukin konttimine veräjänposki seipääseen valmiiksi, jotta tässä on vähän väljempi työhellä." Kun oli tultu veräjälle, ehdottaa Helkiö toisille: "Jatketaan vaan matkaa." Kun Aska näki kallolta, että toiset karkasivat, joutui hänkin pian alas, viskaten lainapaidan pois päältään. — Mukana ollut Helkiö on itse näin kertonut.
Jätkäin koulussa sanotaan samoihin aikoihin olleen Elli Tiina Tolosen ja Reeta Moilasen, "Pirun kengän". Reeta Moilasta ei ripille laskettu koskaan. Kuoli vanhana mummona kunnan huutolaisena. Ville Moilanen, "Monnin Vilikko", samoin ei päättänyt rippikouluaan. Meni Ouluun ja kerrotaan hänen siellä myöhemmin esiintyneen pienenä timperinä, milloin pannuja tinaten, milloin taas tuulimyllyjä rakennellen. Elli Tiina pääsi ripille ponnistettuaan 5 vuotta koulun penkillä. Ei hän sittenkään osannut paljon muuta kuin ulkoa evankeliumista: "Siihen aikaan." Uskollisuus ja nöyryys olivat Elli Tiinan ominaisuuksia. Siinäpä syy, miksi kovapäisenäkin pääsi ripille.
KUNNAN-MIEHIÄ.
Siihen aikaan kun Ristijärven kunnanhallinto oli Hyrynsalmen kunnanhallintoon yhdistetty, oli Ristijärven kunnan miehillä aivan pienet tehtävät. Veronkanto suurinta ja sekin mitättömän pieni. Kunta silloin ei tarvinnut paljon varoja, sillä vaivaishoito oli ruotilais- ja kiertolaisjärjestelmän pohjalla.
Sanotaan, että seurakunnan pappikin hoiti ensin kunnan virkailijain tehtäviä. Tämä on hyvin ymmärrettävää, kun tietää, että kirjoitustaitoisia oi liioin ollut silloin saatavissa.
Vuosina 1871—76 oli jo kunnanesimiehenä kirjoitustaitoinen Jaakko Mikkonen Mikkolasta 70 markan vuosipalkalla. Jaakko Mikkosen kuoltua siirtyi esimiehen toimi Jaakko Oikariselle Onnenniemestä. Yli 20 vuoden oli sitten Jaakko Oikarinen kunnanesimiehenä 50 markan vuosipalkalla. Oikarisen kirjoitustaito ei suinkaan ollut loistava, mutta nimensä hän paperille kuitenkin kirjoitti. Kunnankokousten pöytäkirjat kirjoitti kunnan kirjuri, lautakunnan esimies ja kuka milloinkin sattui.
Vuodesta 1897 alkaen kolmivuotisjakson oli kunnanesimiehenä Jaakko Keränen Aholasta. Myöhemmin ei tällä Keräsellä ole ollut kunnanesimiehen vaalissa kannatusta.
Alkuaan lienee ollut kunnanesimiehen, lautakunnan puheenjohtajan ja kirjurin tehtävät samalla miehellä, sillä, kuten jo sanottu, tehtävät siihen aikaan olivat hyvin pienet. Kuitenkin jo Jaakko Mikkosen esimiehenä ollessa oli Lauri Keränen, Tuliniemestä, lautakunnan puheenjohtajana. Kirjurin ja kassamiehen tehtävät kuuluivat lautakunnan esimiehelle eli puheenjohtajalle. Palkkaa Keränen sai vuosittain 80 markkaa rahaa ja 3 kappaa jyviä kustakin talosta. Tätä palkkaa Lauri Keränen kuitenkin piti pienenä. Hän pyysi kunnalta palkankorotusta. Asia oli kuntakokouksen käsiteltävänä, josta on tehty näin kirjoitettu pöytäkirja:
"Kulutuksen mukaan vuonna 1871 pitettin Kuntakokos Ristijärven pappilassa Sinä 27 päivänä toukokussa jossa tummiteltiin mökkiläisten päivätyön tevosta tuliniemelle ja seurakunnan miehet pättivät Että varakkain mökkiläisten pitä tehä päivä omin Ruokisa ja Vähävarasten talon Rualla perttulin ja mikkelin välillä Elikkä rahassa 90 penniä taikka jyvissä puoli kappaa hampaista aina vuotelta ja jos Eivät tyty tähän pätöksen niin Savat valitta 30 päivän sisällä Kuvernörin.
Totistavat talokkaat.