Toisten kylien kirkonmiehiä ei ole pidetty tavallista ihmistä pahempana, ei ainakaan kovin naurun alaisena. Kuljun kirkonmies Mustavaaralla tosin oli niin pelkuri, että ei tohtinut Pyhäntäjärven kahden kilometrin pituista vesimatkaa veneen pohjalla istua, peläten hukkuvansa. Muuten oli tolkku äijä.
Rohkeutta ennenkaikkea kysyttiin kirkonmieheltä niissä kylissä, joissa ihmiset niskottelivat tulla lukemaan. Joku poikaviikari joskus juoksenteli kinoksilla kirkonmiestä pakosalla. Mainittiin ennen, että kirkonmiehen tulee olla niin väkevän, että jaksaa niskoittelijat kantaa selässään papin eteen. Ylipäätään ne niin olivatkin.
Hiisijärven Kilpelänvaarassa 60—70 luvulla oli valkiatukkainen talonvanhus Antti Mikkonen, jolla omassa kylässä ja ulkopuolellakin oli suuri merkitys. Oliko hän n.s. kirkonmies, ei ole mainittu, mutta muuten oli hyvälukuinen ja sen lisäksi osasi kirjoittaa. Vanhusta käytettiin hätätilassa lasten kastajana. Kävi tässä toimessa naapurikylissä Pyhännällä ja Mustavaaralla. Vanhusta pidettiin siis varsin suuressa arvossa. Oli kylässä hyvien tapojen suhteen hyvänä esikuvana.
Samaan aikaan eli Pihlajavaaran Juholassa Jörö Pyykkönen. Hänkin oli raamatun moneen kertaan lukenut kannesta kanteen ja osasi kirjoittaakin. Miten se lienee sitten ollut, että Jörö ei moneen vuoteen käynyt herran-ehtoollisella. Ei vielä kuolintautivuoteellakaan halunnut, vaikka pappi kävi häntä puhuttelemassa. Tämän laiminlyöntinsä sanoi Jörö johtuvan siitä, että oli lukenut raamatusta, miten kelvottomat ehtoollisen nauttijat vetävät, suuremman tuomion päällensä.
Että Jörö Pyykkönen kuoli ilman että monena edellisenä vuotena ei nauttinut ehtoollista, seurakunnan papin toivomuksen mukaan haudattiin ilman kellonsoittoa ja lukkarin laulua. Samasta syystä samallaiset hautausmenot sai eräs Heikki Tampin, joka äkkiä kuoli Pihlajavaaralla. Seurakunnan pappina oli silloin Lönnrot.
KAUPPAMIEHET.
Tammikuun 1 p:nä v. 1873 oli Ristijärven kuntakokouksessa kysymys suostutaanko siihen, että joku perustaa kirkonkylään sekatavarakaupan. Päätökseksi tuli, että ei oteta. Syynä vastustamiseen oli luultavasti pelko, että kauppamies kaikenlaisen rihkaman kaupittelemisella vaan köyhdyttää paikkakuntaa. Että kaupasta tullaan ostamaan paljon sellaista, jota taloudessa välttämättömästi ei tarvita. Ehkäpä tämän lisäksi sillä, että kauppamies, asettuessaan asumaan aivan kirkon juurelle, voisi tuoda muassaan huonoja tapoja, jotka tulisivat turmelemaan yksinkertaisen ja paheista vapaan seurakunnan. Parin vuoden perästä, eli v. 1875, tulee kysymys kaupan myöntämisestä kuntaan uudestaan kokouksen käsiteltäväksi. Anoja on Hyrynsalmen lukkari Eeli Juntunen. Kunta tällä kertaa ei katsonut olevan syytä vastustaa. Olihan anoja tunnettu mies, syntyisin Ristijärven poikia, ja olipa takeita siitäkin, että lukkari Juntunen ei voisi kauppansa ohella edistää paheita.
Tämä lukkari Juntusen kauppa oli sitten kirkonkylän Aholassa vuoteen 1904 asti, jolloin se kokonaan lopetettiin. Kauppaa ensin hoiti joku Huotari vähän aikaa, sen jälkeen Ristijärven mies Matti Mikkonen, lopun toistakymmentä vuotta samoin Ristijärven mies Tuomas Härkönen, joka kuoli v. 1904, hoiti kauppaa kuolemaansa asti.
Alangon talossa oli vähän aikaa Hyrynsalmen miehen Perttu Juntusen kauppa. Juntunen teki vararikon.
Sitten oli samassa paikassa Kajaanista kauppias Bergh'in kauppa, hoitajana Ida Heikkinen, myöhemmin Frans Karjalainen.