Kun kauppias Bergh lopetti kauppansa, tuli sijaan A. Rimpiläisen kauppa Kajaanista. Rimpiläisen kaupan aikana vaihtelivat hoitajat usein. Tähän nimiluetteloon tulee Anni Niskanen, Tuomas Vilmi, I.V. Rainio, Heikki Komulainen, Soininen ja Matti Näsänen, kaikki muualta tulleita. Samassa paikassa yritti vielä Renne Korhonen Kajaanista pitää kauppaa, mutta se loppui pian.
Ida Heikkinen Bergh'in kaupasta erottuaan perusti oman liikkeen
Mikkolaan. Liike edelleen jatkui senjälkeen kymmeniä vuosia kun
Heikkinen oli mennyt naimisiin Frans Karjalaisen kanssa.
Roomunsanta ja Jaakko Kemppainen Kärkelän niemellä perusti myöskin oman liikkeen, ensin myyden vähitellen ilman verovelvollisuutta. Myöhemmin kirjoitettiin kauppa verolle ja alkuaikoina oli liikkeellä varma ostajapiiri.
V. 1901 toimeenpantu maamiesseuran yhteisostotoimet ja v. 1904 alkava osuuskauppa ovat osaltaan olleet kauppahommaan nähden suurena tekijänä.
Ei varmaan yksikään enää haluaisi palata v. 1873 oloihin tavaran välittäjiin nähden.
SOTAOPISSA.
Kun v. 1878 asevelvollisuuslain mukaan ensi kerran henkikirjoituksessa merkittiin arvannostoon kuuluvat pojat, ei ennen tätä kaikille ollut selvillä, miten vanhoja asevelvolliseksi merkittävät ovat, eikä sekään, pidetäänkö merkitsemisen jälkeen vielä erityistä lääkärintarkastusta.
Niinpä hyvin muistan, miten neljänkymmenen vanha isäni lähti henkikirjoitukseen, näyttämään henkikirjurille, miten sotaoppiin kelpaamaton hän on vai vasen jalkansa vuoksi.
Sitten kun seuraavana vuonna tuli pojille lääkärintarkastus, huomattiin että on niitä terveitäkin. Antti Joopin poika Kemppainen Ironsaaresta oli niin rohkea, että ilmoitti itsensä vakinaiseen väkeen. Hänestä tehtiin siellä aliupseeri ja palveli jonkun aikaa opettajanakin Kajaanin reservikasarmissa. Sotaopista tulon jälkeen nimitettiin kauvan Anttia Soturi-Antiksi.
Oli toinenkin Antti, joka vakinaisessa väessä pääsi aliupseerin arvoon ja palveli vuosikymmeniä reserviläisten opettajana Kajaanissa. Se oli Antti Keränen kirkonkylän Karhulasta. Moni Ristijärven poika sai siten Kajaanin kasarmilla olla Antin komennon alla, ja kiitettiin, että kyllä se on opettajista parhaimpia. Itse Antti kertoi ensimäisestä pataljoonassa-olo-vuodestaan, että hän oli tavallista ujompi. Ei käynyt kaupungissakaan ollenkaan. Kyllä sitten myöhemmin oli ujous lähtenyt.