Esko Härkösestä, joka hukkui Hyrynjärveen Hyrynsalmen poliisina ja uiton tarkastajana v. 1897, tehtiin myös Oulun pataljoonassa aliupseeri, ja opetti reservipoikia muutamina kesinä tavallisen palvelusaikansa jälkeen Maikkulan reservikasarmilla.
Risto Mulari Muttiniemeltä ja Perttu Heikkinen Pyhännän Ylitalosta
Oulun pataljoonassa oloaikanaan ylennettiin aliupseerin arvoon.
On kaartin pataljoonassa käyneitäkin. Lauri Keränen Karhulan Seppälästä palveli siellä.
Monista muista kolmivuotiskauden sotaopissa palvelleista on huomattu, että "päätään pitempinä" ovat pataljoonasta palanneet. Niin, että typerän sekainen ujous, kömpelö käytös, itsekkäisyys, vieläpä ilkeyden halukin on pojista sille tielle karissut.
Sattuipa sitten kerran niin, että eräs Jokikylän poika joutuneena Kajaanin reservikasarmille ei ruvennut mitään oppimaan. Häntä ei ensin pidetty niin typeränä, vaan luultiin itsepäisyyden siihen olevan syynä. Silläpä juuri komennettiin poika kärsimään naplitsoorangaistusta (kiväärin perä sormien väliin seisomaan) tuntimääriksi. Poika taipui ensin tähän, vaan kun siinä olo tuntui perin raskaalta, viskasi kiväärin niin kauvas kentälle kuin vaan jaksoi, juoksi perässä, otti kiväärin ja heitti vielä toisen kerran edellistä kertaa hurjemmin ja palasi päällikölleen ilmoittamaan, että jos hän kolmannen kerran saapi käydä kivääriä siirtämässä, niin sitä ei sitten löydä kukaan. Päälliköt sitten keskenään olivat neuvotelleet mitä pojalle on tehtävä. Neuvottelun tulos oli, että poika päästettiin kotiinsa. Luultavasti eivät pitäneet häntä täysijärkisenä.
MESTAREITA.
Jo vanhempina aikoina muutamilla yksityisillä henkilöillä on ollut taipumusta käsitöihin. Ne ovat ikäänkuin luontaisen vaistonsa pakottamana antautuneet kukin omalle alalleen.
Siten ainakin sepät ovat kehittyneet, että niistä milloinkaan ei ole puutetta ollut. Sepän talo Hiisijärvellä, Karhulan Seppälä kirkonkylässä ja Hietavaaran Seppälä Mustavaaralla osoittavat, että näissä taloissa on aikoinaan rautaa taottu. Olipa Hiisijärven vanha seppä Esko Härkönen tehnyt raudasta mitä sirotekoisimpia kapineita m.m. suonen avausrautoja. Hän kuoli vasta 1890-luvun jälkeen. Karhulan Seppälässä taas on elänyt seppä-Keräsiä. Varsinkin Jaakkoa on kiitetty hyväksi terässepäksi. Hietavaaran Seppälän seppä oli Juho Tolonen, kuoli jo 1860-luvulla.
Verraton teräseppä niinikään oli Lummenlammin Aato Kemppainen ja Eskolan Esko, joka myös varvaili rukkeja. Karppilassa on myöskin elänyt ikivanha seppien suku. Pojat ovat pajan ahjolla isältään oppineet takomisen taidon, joten talon paja ei ole kylmille jäänyt. Pyssyjäkin korjattiin ja uudesta tehtiin Karppilassa. Ja vielä on ollut seppiä Pyhännän Alatalossa. Vanha Daniel sitäpaitsi oli mestari koristemaalauksissa.
Eipä syrjäiset sopukatkaan, kuten Möttösenvaara, jääneet vasaran heiluttajat” vaille. Heillä oli oma seppänsä, jonka teräntekotaito ei paraimpien rinnalla jälkiin antanut. Mahti onkin siirtynyt pojalle ja edelleen pojan pojalle.