Koko Pyhännän vesien kulku Pienenpyhännän alapäähän asti on ollut päin Hyrynsalmelta laskevia emävesiä. Antavalla ilmalla kuuluukin tänne Seiten-oikea -kosken pauhu. Niinpä Kirnukosken niskalla muuttavatkin Pyhännän ja Mustavaaran yhdistyneet vedet suuntaa Ristijärven kirkonkylää kohti, vähän alempana tehden ikuisen liiton Hyrynsalmen ja Suomussalmen yhteisten vesien kanssa. Piti sanoa, että näissä vesissä on jo Venäjän karjalaistakin vettä nimeksi, mutta, ei juuri muuksi.
Tässä vesien yhtymässä on Jokikylän talojen pääosa. Savimulta on pellon maata, kiviä ei laisinkaan. Jos Jokikylä ei olisi hallaan niin arka kuin se on, niin totisesti Jokikylän talot olisivat onnellisimpia Ristijärvellä.
Vielä yksi nurkka Ristijärven kuntaa, ja se on Uvan kylä. Täälläkin on oma pieni vesistönsä, joka alun pitäen lienee asukkaat tänne houkutellut. Kylän nimi johtuu järven nimestä, sillä järvi on Uvanjärvi. Uvanjärvi on noin 5 km. pituinen suikale ja saapi vetensä kahdelta eri haaralta, Puolangan-puolelta ja Paljakan puroista, sekä Peuravaaran tyynipintaisista lammin pyöryköistä, ja laskee vetensä Torvenkosken kautta Iijärveen.
"Meloa laitaan, Iikosken kihinä kuuluu". Tämä on ikivanha tarina Ristijärveltä. Se lähti alkuun seuraavasta tapauksesta. Venäjän karjalaisia lankunkantajia oli pitkällä veneellä erään kerran matkalla Etelä-Suomeen. He soutivat Iijärveä jo niin kauvan, että luulivat jo olevansa Iikosken niskalla, mutta eivät olleet osanneetkaan oikeaan. Olisi ollut kierrettävä Tihisen niemen ympäri, mutta pitivätkin Iinientä Tihisen niemenä, joka suunta johti sitten Uvalta laskevan Torvenkosken alle. Tämä Torvenkosken kihinä sitten kun Karjalan miehen korvaan kuului, kehoitti toisia asettamaan "meloa laitaan", sillä kosken laskuissa se tarvitaan. Edelleen kerrotaan, että kun mieslasti pääsi Torvenkosken alle, niin että näkivät veden vastaanpäin juoksevan, sanoi yksi kauhistuen: "Vastaanhan tämä perele puhuu."
Uvan kylään kuuluu kaksi mainittavampaa, jotenkin korkeaa vaaraa, toinen Humala- ja toinen Kellovaara. Molemmat vaarat ovat jo kauvan olleet asuttuja, m.m. Humalavaaralla ennen isoajakoa oli Karppila, Ylitalo, Nurmi ja Alatalo. Monen eri kyläkunnan merkkimaisemia näkyy Humalavaaran korkeimmalle kukkulalle.
Tuskinpa tarvinnee mainita, että tällaisten vaarojen liepehillä valoisina kevätöinä lintujen laulu ja purojen lirinä on kadehtittavan kaunista, se on hienon hienoa, loppumatonta runouden juurta, joka ei koskaan vaivojaan valita, säveltä muuttaa vain.
Kirkko ja kirkonkylä on Ristijärvi-nimisen järven etelärannalla. Kirkolla ja järvellä siis yhteinen nimi. Järven nimi taas johtuu siitä, että vedet siinä muodostavat nelisorkkaisen ristin. Keskusjärven kohdalta pistää vastakkaisiin suuntiin lahdet, toinen Pakari- ja toinen Pahjaslahti. Toiset kaksi ristiä tulee kauttajuoksevasta emävedestä.
Ristijärvi ei puoleentoista vuosisataan ole ollut alkuperäisen näköinen, sillä se muinoinen Hiisijärven tulva on tuonut tänne niin paljon multaa, että Pakarilahden kohdalle ja aina Mikkolan talon kohtaan asti pyörrevedelle on muodostunut niemekkeitä ja saaria. Jo isonjaon aikana nämä tulvan muodostamat niemet jaettiin kirkonkylän taloille niittyinä manttaalin mukaan ja kasvavat ne yhteensä noin 200 kuormaa heiniä.
Ristijärven rantamilla monin paikoin on 20—30 cm. vahvuinen, näöltään punainen ja laadultaan hyvä savikerros. Ylempänä mäkirintamilla löytyy taas mustaa, tulenkestävää, rautapitoista linttakiveä. Näistä m.m. on aikoinaan ladottu aita kirkon ympärille. Useissa kirkonkylän taloissa on seurattu esimerkkiä latomalla kiviaitoja peltojen ympärille. Nykyisen katsantokannan mukaan on se jotenkin typerä teko.
Näköala kirkonkylästä katsottuna ei ole kovinkaan laaja, mutta hyvin viehättävä muuten. Etelästä näyttelee mustaa kylkeään jo mainittu Saukkovaara. Pohjoisesta Kellovaara. Tenämänmäki ja Pihlajavaara monine taloineen samoin itäpohjoisesta näyttelevät leveitä peltojaan, vähän ylempänä Lumivaara oksaisine kuusikkometsineen. Lampovaara taas idässä, parin km. päässä möllöttää kuten kumoon käännetty pata, ja sieltä se vasta avara ja kaunis näköala on. Sieltä sen oikein selville saapi miten monimutkainen niemineen, lahtineen, saarineen ja solmineen Ristijärvi on. Lampovaara on ikäänkuin luotu kirkonkylän kaunistukseksi, sillä asutusta sinne ei voi ajatella, niin kivikoleikkoa se on.