Asiasta pidetään taas kuntakokous, jossa eräs viisas keksi tempun, jonka kokous yksimielisesti hyväksyy. Päätetään kuvernööriä kouluintoineen vetää nenästä: jos valtio antaa kunnalle, olikohan 40,000 markkaa, niin koulu otetaan. Kokouksen päätöksestä annetaan pöytäkirjan-otteella tieto kuvernöörille, mutta kuvernööri otti tämän asiakirjan suoranaisena härsyttelynä kunnan puolelta ja vaati pitämään uuden kokouksen.
Tämä kuvernöörin halulla hartaalla kunnalle tarjoama karvas pala nielaistaan sitten toukokuun 14 päivä 1893. Ja tässä samassa kunnan kokouksessa on myöskin kysymys valtiolainan pyytämisestä syömäviljan ostoa varten. Hyrynsalmen piirin nimismiehen sanotaan olleen kokouksessa läsnä. Jälkeen kokouksen kierteli huhu, että jos kunta nytkään ei olisi taipunut kansakoulua perustamaan, olisi nimismies samalla antanut tietää että turhaa on pyytää valtiolta syöntilainaakaan, sillä valistuksen vastustajat joutavat kuolla nälkään. Tuskinpa huhussa oli perää, sillä se tuntuu perin lapselliselta.
Saman vuoden marraskuun 13 päivänä päätetään ostaa Alangon tilasta läheltä kirkkoa koulupalsta 350 markan hinnalla.
En tiedä minkä verran valtio sitten antoi kunnalle koulun rakennusapua rahassa, mutta rakennuspuita saatiin kuitenkin Hyrynsalmelta ottaa niin paljon kuin haluttiin ja mitä parasta metsää. Eikä Ristijärven kunta ollut ottaessa tyhmä, vaan tavaran tallentamisessa, sillä kun kunta ylijääneitä puita meinasi kuvernöörin luvalla myydä tukkiyhtiölle rahasta, ilmoittikin kuvernööri nimismiehelle, että ne ovatkin myytävät, valtion hyväksi.
Koulun päärakennuksen seinät pisteli kokoon Moilanen Kajaanista.
Ensimäisenä opettajana koulussa pari ensimäistä vuotta oli maisteri Antero Vuotila Oulusta. Kävi joskus, kirkon pöntössäkin seurakuntalaisille saarnaamassa. — Vuotila oli luonteeltaan reipas, tarinoi paikkakuntalaisten kanssa kaikista asioista mielellään.
Mutta kansakouluhistoriaan liittyy vielä eräs pieni tietämättömyyden piirre. Silloin kun opettajan virka sanomalehdissä päätettiin julistaa avonaiseksi, järjestettiin myöskin opettajan palkkaedut. Peltoa m.m. luvattiin sellainen kaistale, johon ohran siementä kylvettäisiin noin 1 hehtolitra. Kunnan ukot arvelivat, että tällaista pinta-alaa nimitetään hehtaariksi. Kirjoitettiin palkkaetuihin 1 hehtaari peltoa. Monen vuoden perästä koetettiin kieltää ja selittää miten se ajateltiin, vaan se oli myöhäistä. Sitten suostuttiin antamaan peltoa kuten määritelmästä kokouksen pöytäkirjassa näkyy.
YRITTELIÄISYYTTÄ.
Että kova ja uupumaton työnteko on paras maamiehen turva, on kautta aikojen tunnustettu totuus. Ja tuskinpa tämä milloinkaan tulee toiseksi vaihtumaan.
Mutta sitäpaitsi maamiehen pitää olla jonkunlainen liikenero. Että sen pitää osata taloustuotteensa edullisemmin myydä. Tätä seikkaa enemmän harkitsevat isännät Ristijärvellä miettivät jo 1890-luvulla.