Keskushätäaputoimikunnan toimesta keväällä 1903 tuli Ristijärvelle agronoomi Aksel Hahl (Hanola) sekä kuokkia, lapioita, suokirveitä ja ruisjauhoja. Agronoomi Hahl ensin kierteli kunnan kaikki kylät ympäri, neuvotellen torpparien ja koturieläjien kanssa alkuunpantavasta suoviljelyksestä. Yhdelläkään näistä tähän asti ei vielä ollut yhtään metriä kaivettu suolle ojaa, eikä liene ollut aikomuskaan. Agronoomi Hanolan taikasana suoviljelyksen ojentamiseksi oli ruisjauhot. Niinpä Marttayhdistyksen neidit Juntunen ja Pekuri kutsuvatkin Hanolaa Jauho-sedäksi.
Viljelysyrittäjä sai ensin osoituksen, mihin kohtaan on paras ruveta viljelemään. Tämän jälkeen sai mennä Kariniemestä noutamaan jauhoja. Jauhojen hinta merkittiin velkakirjaan, jossa oli määräys, että toinen puoli lainasummasta kuolee, jos uutterasti tekee työtä suolla. Ja tästä puolesta kuolee vielä puoli, jos niskoittelematta suostuu sen muutamien vuosien kuluttua maksamaan. Siis varsin edullisia lainoja. Nimikin oli näillä palkkiolainat. Kuukauden perästä oli aina tehtyjen töiden tarkastus ja uusien lainaerien anto. Moni mökkiläinen olisi toivonut lainain annon kestävän useampia vuosia, mutta se loppui jo samana syksynä. Tämän kirjoittaja oli mukana tässäkin lainaushommassa ja kaivoi ensimäiset ojat suolle.
Kun näitä lainoja alettiin periä takaisin, oli monta sellaista, joilta ei voinut köyhyyden tähden ollenkaan periä. Toiset taas, joilla olisi ollut varoja, niskoittelivat sillä syyllä, että varat olivat lahjaksi saatuja hätäapuvaroja. Tunnustettuun velkakirjaan nähden tämä selitys ei lain edessä olisi ollut tyydyttävä. Silläpä kunnallislautakunta arvioi keneltä lainat, vaikeuksia saattamatta velalliselle, voisi periä. Nämä maksoivat sitten ja keskushätäaputoimikunta oli saanut pienen prosentin takaisin siitä, mitä oli Ristijärven kunnan osalle uhrannut.
Se suunta, mitä palkkiolainahommalla tarkoitettiin, oli kylläkin oikeaan osattu. Tämän toimenpiteen kautta päästiin suoviljelysmakuun. tultiin näkemään, että oikea niitty saadaan notkelmiin ja märille maille ojittamalla ja kuokkimalla ja myöskin se, että tänne tehty työ kannattaa ja on aivan elinehto.
Omavaraiset tilalliset ovat pienten esimerkeistä ottaneet oppia ja alkaneet kokeilla suoviljelystä. Tähänkin nähden palkkiolainoilla on ollut kauvas kantava merkitys.
KANSAKOULU.
Ristijärven kunta koko laajassa kihlakunnassa oli itsepäisesti aikonut olla perustamatta kansakoulua, huolimatta siitä, että läänin kuvernööri useilla kiertokirjeillä siihen kehoitti. Kiertokirjeen johdosta voitiin kyllä asiasta kuntakokouksessa keskustella, mutta aina hylkäävällä päätöksellä. Syyksi esitettiin aina kunnan köyhyys. Opin tarpeellisuudesta ei liioin mainittu ja tuskinpa sellaista tunnettiinkaan. Kuntakokouksissa puhuivat yksinomaan kokouksen puheenjohtaja ja rohkein kirkonkylän isäntä.
Tässäkin kansakouluasiassa uteliaana vainuttiin, mitä pastori Lönnrot asiasta ajatteli. Niin että jos pastori vastustaa, niin on kaikkien vastustettava. Ulkopuolella kunnan rajojen pidettiin aivan varmana, että pastori Lönnrot oli vastustamisen alkusyy. Mikäli kuitenkin jälkeenpäin koulun perustamisvuosilla on käynyt selville, ei Lönnrot nimenomaan koulua vastustanut, jos ei lie sen perustamiseenkaan yllyttänyt. Lönnrot on ensimäisenä miehenä rakennustoimikunnassa ratkaisemassa monin pulmallisia kysymyksiä.
Lokakuun 26 päivänä 1891 äänestetään kuntakokouksessa ensikerran kansakoulun perustamisesta ja kokouksen pöytäkirjaan kirjoitetaan vieretysten puoltajain ja vastustajain nimet. Kokous oli niin kansanvaltainen, että laskettiin mies ja ääni. Tämä kokous sitäpaitsi oli jotenkin mieslukuinen, kun 29 ääntä annettiin koulun puolesta ja 28 vastaan. Tämä yhden äänen voitto ei kuitenkaan aiheuttanut kunnan puolelta enempiä toimenpiteitä.
Mutta läänin kuvernööri ei Ristijärven kuntaa jättänyt rauhaan. Edelleen tuli kiertokirjeitä, joissa kehoitettiin ottamaan tämä koulukysymys tositolkulla käsille.