Koiraniemellä oli silloin ollut pari vahvaa ja rohkeaa veljestä, jotka taistelivat vainolaisia vastaan. Kerrankin kun vainolaiset yrittivät taloon, oli toinen veljeksistä raunion takaa ammuskellut, pitäen heitä näin loitommalla. Sitten oli kartanolla olevalle veljelleen huutanut: minulta loppuvat ruutit. Silloin oli toinen veli tyhjän tynnyrin pannut myötämaata pyörimään, sanoen: ”Ei ole hätää kun täälä on ruutia vielä kokonainen tynnyri”. Tämän kun vainolaiset kuulivat, kääntyivät takaisin pelosta.
Nämä Koiraniemen veljekset sitten aikoivat yön aikana valloittaa takaisin sen mitä vainolaiset päivällä anastivat ja veivät leiripaikkaansa. Tämä kävi laatuun joko yövartian pettämisellä tai surmaamisella.
Eräänäkin yönä pienempi veljeksistä oli saanut tavaraa takaisin, jonka jälkeen pakeni sydänmaalle. Tästä tuli vainolaisten puolelta takaa-ajo. Joukon rotevin mies pantiin takaa-ajamaan kehoituksella ei ennen hellittää kuin miehen on hengiltä saanut pois.
Kun takaa-ajettava näki kohtalonsa, hiihti hän nykyiselle Kääriänvaaralle, 15—16 kilometriä kirkolta. Tänne mennessä oli takaa-ajaja ajettavansa nähnyt ehkä useammankin kerran, jolloin oli sanonut: "Keärität sie miu keärität, vaan soavutan mie siun kuitenkin." Siitä sitten tälle vaaralle on annettu nimeksi Kääriänvaara.
Kääriänvaaralta suuntasi "Kääriäinen" matkansa Jokikylään päin, jossa Rakkineenlammin alapäässä olevasta virrasta joi vettä. Tässä vettä juodessaan näki hän miten veden kalvoon kuvastui hänen takaa-ajajansa kuva. Matkansa suuntasi tästä "Kääriäinen" Lampovaaran kukkulalle vainolaisen saavuttamatta. Lampovaaralta laski sitten suksillaan kirkonkylää kohti jyrkän kallion alle erään puun juurelle, jossa takaa-ajajansa otti vastaan keihässauvallaan.
Kun vainolainen näki näin kohtalonsa ratkaistuksi, rukoili hän "Kääriäistä" ottamaan viimmeisenkin hengen, luvaten palkaksi lumeen kätkemänsä rahakassan, minkä tarkoin neuvoi. Tämä rahakätkö oli etsittävä lukemalla vissistä paikasta lähtien lumeen sauvalla pistetyt sompaukset suksiladun varrella. ”Kääriäinen" lienee takaa-ajajansa toivomuksen täyttänyt.
Voiton riemusta oli "Kääriäinen" sitten Pakarilahdella pistänyt lauluksi. Kun Tololassa (nyk. Pappila) kuulivat viholliset tämän, arvelivat: "Jopahan Iivana sen mokoman saavutti, kun rallatellen palaa."
Näin hävisi Ristijärven Lampovaaran rinteelle silloisen ryöstäjäretkikunnan rotevin mies.
SALAPERÄISTÄ.
Honkavirroilla on pieni saari, mihin hokemain mukaan pitäisi olla kätkettynä joku aarre. Tämä vielä sellaisella uhrilla, että kolmiöisen miehen kolmiöisellä hevosella kolmiöistä jäätä myöten on mentävä tälle saarelle, sitte vasta avautuu.