Tämä sanoma synnytti yleistä pelkoa. Varsinkin emävesien varsilla olevissa taloissa tehtiin valmistuksia ryöstön varalta. Arvokkaimmat tavarat pantiin säkkiin ja kannettiin niittysaunoihin sydänmaalle. Jolla oli vähänkin jyviä jälellä, piti niiden kätkemisestä hyvän huolen.
Kerrotaan että Pihlajavaaran talossa tämän huhun aikana ei vielä oltu tehty kevätkylvöjä. Tololassakin oli ohran siemenet omassa hinkalossa ja vähän ylikin. Mutta ohrankylvö jätettiin sikseen ja kaikki jyvät ajettiin hevosella Mönkkysen-joen myllyaittaan. Kun sitten ensi huumauksesta oli vähän selvitty, ajettiin siemenjyvät takaisin ja kylvettiin peltoon.
Niinikään kertoo äitini, että hänen isävainajansa Hietavaaran Seppälässä kantoi muutamia riipillisiä jyviä Laulajavaaran metsäsaunoihin pelättyä ryöstöä pakoon.
Jälestä kerrottiin että engelsmanni todella oli meinannut nousta veneellään ylemmäs Oulua, mutta ei päässyt edes ensimäisen korvan päälle. Olivat kehuneet ennen kun yrittivät että vesi ei tule niin voimakkaaksi että he eivät pääse minne tahtovat, mutta toista näkivät kun koettivat. Ensin olivat koettaneet soutamalla, mutta kun tämä näyttäytyi tehottomaksi, olivat veneestään viskanneet ylös koskeen ankkurinsa ja köydestä vetäen haaliuneet ankkuriin asti, mutta kun ankkurin ottivat ylös nakatakseen toisen kerran ylemmäs, oli sillä aikaa vene laskenut saman verran takaisin.
Sitten kerrottiin että Oulun porvarit olivat engelsmannin kanssa tehneet sovinnon, antamalla kaikki aikansa ja muutakin tavaraa.
Kun huhu engelsmannin tulosta Kajaanin tienoille oli parhaallaan kiertelemässä, oli kauppias Berg Kajaanissa sanonut maamiehille: "Olkaa veikkoset huoleti engelsmannin tulosta tänne, se on aivan mahdotonta, sillä se pääsee ainoastaan suvanto- ja merivesiä, meidän koskemme estävät kyllä sen tulon."
Myöhemmin kuultiinkin että kauppias arvasi aivan oikein.
Pelko engelsmannin tulosta oli vieläkin suurempi ollut Oulu- ja Muhosjoen varrella. Kerrotaan että kun tervamiehet Utajärvellä sauvoivat veneitään rantaa ylöspäin, eli eräs pellonkuokkija tullut tervamiehiltä kysymään joko engelsmanni on veneellään päässyt Merikosken päälle. Ja kun turvamiehet häjyyksissään olivat valehdelleet että tuolla niemen takana pahus on jo tulossa, niin kuokkamies oli jättänyt työkalunsa siihen ja pötkinyt pakoon metsään, missä oli piilossa syömättä kolme vuorokautta. Sitten mies pellon ojan pohjia kontaten hiipi kotiinsa, jossa sai tietää että ei ole vielä mitään hätää.
KUN KIRKKOA RUVETTIIN RAKENTAMAAN.
Luultavasti suurin osa kirkon rakennukseen käytetyistä työvoimista suoritettiin talojen yhteisinä päivätöinä. Rakennusmestari sitävastoin kuului olleen, mistä kaukaa lienee ollutkaan. Kun sitten ensimäisiä seinähirsiä oli ruvettu paikalleen sommittelemaan, oli paikkakunnan monista salvumiehistä rakennusmestarin järjestelmä näyttänyt typerältä.